Avainsana: #työelämä

Ope, astu sivuun!

Jamo Leave a comment

Lukion opetussuunnitelmassa (2015) osiossa ”Lukion tehtävä” ensimmäinen kappale kuuluu näin:

Lukiokoulutuksen tehtävänä on laaja-alaisen yleissivistyksen vahvistaminen. Lukiokoulutuk-
sessa yleissivistys koostuu arvoista, tiedoista, taidoista, asenteista ja tahdosta, joiden avulla
kriittiseen ja itsenäiseen ajatteluun pystyvät yksilöt osaavat toimia vastuullisesti, myötätuntoi-
sesti, yhteisöllisesti ja menestyksekkäästi. Lukioaikana opiskelija kartuttaa olennaista ihmistä,
kulttuureja, luontoa ja yhteiskuntaa koskevaa tietoa ja osaamista. Lukio-opetus harjaannuttaa
opiskelijaa ymmärtämään elämässä ja maailmassa vallitsevia monitahoisia keskinäisriippu-
vuuksia sekä jäsentämään laaja-alaisia ilmiöitä.

Lukion roolia pohdittaessa poimimme tuosta kappaleesta ensimmäisen virkkeen. Lukion on yleissivistävä laitos.  Tähän liittyen mielessäni nousee useitakin kysymyksiä: mitä on yleissivistys? Onko se se sama yleissivistys, joka minun päähäni iskostettiin 90-luvun taitteessa Tammerkosken lukiossa?

Vahvasti epäilen. Tiedon määrä on moninkertaistunut. Tuntuu siltä, että lähes kaikki on niistä vuosista muuttunut ja elämä ylipäätään monimutkaistunut. Nykyaika asettaa nuorten aivan uudenlaiseen tilanteeseen. Entistä harvempi siirtyy sujuvasti koulun penkiltä pitkälle työuralle tehtaan tai palvelusektorin palvelukseen. Aika pieninä palasina tuntuu olevan varsinkin nuorten leipä maailmalla. Voisiko lukiopolku antaa tehokkaampaa täsmävalmennusta työelämää varten?

Jos luet tuon Ops-pätkän tarkemmin, pistä merkille, että jo pelkästään tuossa lyhyessä johdannossa on paljon verbejä, kuten toimia, kartuttaa ja harjaannuttaa. Tekstissä ilmaistaan myös mielenkiintoisesti, että yleissivistys koostuu tahdosta. Tuntuu suorastaan siltä, että Ops kehoittaa meitä lukioyhteisössä olevia toimintaan. Miksi sitten normikoulupäivä edelleen on varsin passiivista tietomassan vastaanottamista? Olisiko mahdollista luoda lukioon uudenlaista tekemisen kulttuuria? Seuraavan Ops-opinkappaleen viimeinen lause sanoo asian suoraan:

Lukiokoulutus syventää opiskelijan kiinnostusta tieteiden ja taiteiden maailmaan sekä
kehittää valmiuksia työelämään ja työhön.

Tätä me 2,5 vuotta sitten lähdimme yrittämään.

Millaista on nykyaikainen työelämä?

Ryhdyimme aluksi kokoamaan ympärillemme asiantuntijaryhmää modernin työelämän hahmottamiseksi. Saimme #työelämähankkeen ohjausryhmään (#työelämäkummeiksi) loistotyyppejä ja huippuammattilaisia. Suojelijaksi lähti silloinen työministeri Lauri Ihalainen. Ryhmään tulivat myös Lempäälän kunnanjohtaja Heidi Rämö, Tampereen yliopiston työelämätutkija Anu Järvensivu, sosiaalisen median ammattilainen Pauliina Mäkelä, opinto-ohjauksen kehittäjä Marjaana Herlevi, sekä sarjayrittäjä ja Lempäälän Yrittäjät Ry:n puheenjohtaja Ismo Paananen. Heidän lisäkseen hankkeen arkeen tuli alusta lähtien todella iso joukko muita upeita ammattilaisia meitä ohjaamaan ja auttamaan.

Kukaan useista kymmenistä haastateltavistamme tai keskusteluihin osallistuneista ei nostanut esille rahaa motivoivana tekijänä. Puhuttaessa yleisesti yrittäjyydestä, Ismo Paananen (kuvassa) nosti rikastumisen mahdollisuuden esille motivoivana tekijänä. Yleisesti ottaen olennaista oli, että työntekijä kokee tekemisellään olevan jollekulle muulle hyötyä ja että hän itse kokee työnsä myös hyödyllisyyden kautta merkitykselliseksi.

Työn ja vapaa-ajan rajapinta hämärtyy. Harva työ on enää sidottu arkipäiviin ja loppuu neljältä iltapäivällä. Työtä tehdään iltaisin ja viikonloppuisin, koska monen kohdalla työhön tunnetaan voimakasta intohimoa; työstä on tullut elämäntapa.

Näin sitova työelämä ei houkuttele nuoria. Moni nuorista ”haluaa päästä helpommalla”. Kyselyissä on käynyt myös ilmi, että entistä harvempi lukiolainen osaa nimetä toiveammattiaan. Tähän on luonnollinen selitys: miten nuori osaisi nimetä toiveammatiaan, jos mediassa toitotetaan, että monia tulevista ammateista ei digitalisaation ja tekoälyn kehityksen seurauksena vielä ole olemassakaan? On myös kyseenalaistettu koko puhetta ”ammatista”. Mikä se on?

Miten valmistaa lelulaisia työelämään?

Miten ihmeessä lukiossa voidaan valmistaa nuoria työelämään, jonka luonne ja sisältö ovat jatkuvassa ja kiihtyvässä muutoksessa ja jonka suuntaa eivät parhaat asiantuntijatkaan kykene profetoimaan?

Olennaista työn sisältöjen ja toimenkuvien sijaan on kiinnittää huomiota konkreettisiin ja pragmaattisiin, jopa ulkoisiin työelämätaitoihin. Työntekijältä edellytetään asiallista pukeutumista, kykyä noudattaa sovittuja aikatauluja, argumentoida vaikuttavasti jne, etc ja osw. Toisaalta korostetaan sisäisiä, luonteeseenkin liittyviä ominaisuuksia. Työntekijän pitää olla ahkera ja omistautunut. Hänen täytyy hallita entistä monimutkaisempia asiakokonaisuuksia ja kyetä tekemään asioita, jotka aiemmin oli jyvitetty esim. Myynti- ja markkinointiosastolle. Substanssiosaamista, pitkäjänteisyyttä, joustavaa asennetta ja paljon puhuttua luovaa ongelmanratkaisukykyä arvostetaan korkealle.

Heureka! Lelussa on tarkka poissaolojen seuranta, eikä lippalakkia saa pitää sisätiloissa! Kiroilla ei saa ja muutenkin pitää ottaa muut kaikessa huomioon! Hankkeemme kannalta olennaiseksi kysymykseksi kuitenkin nousi: miten modernin työelämän vaatimukset voisivat tulla voimakkaammin osaksi lukion arkea ja miten työelämää voisi mallintaa tai harjoitella jo lukioaikana?

Päätimme lähteä liikkeelle yhdestä sanasta, johon ainakin oma silmäni tarttuu tuossa ensimmäisessä Opsin pätkässä. Sana on TOIMIA. Päätimme tehdä päinvastoin kuin yleensä tehdään: päätimme toimia ensin ja miettiä vasta myöhemmin, mitä tuli opittua.

Nuoret tarttuvat toimeen

Nostan saman tien käden ylös virheen merkiksi.

MINÄ päätin toimia. Tartuin toimeen reippaalla kädellä heti elokuun 1. päivänä 2015. Tein niinkuin opet yleensä eli kattaa pöydän nuoria varten. Eli ryhdyin ideoimaan, visioimaan, kontaktoitumaan ja käsikirjoittamaan ja kun kaikki oli valmista, yritin kutsua nuoret pöytään. Ketään ei tullut.

Löin päätäni seinään koko alkusyksyn, kunnes viimein helmikuussa 2016 kaikki muuttui. Sain Pirkkahallin rekrymessuilla eteeni toisen vuosikurssin lähetystön. Viesti oli yksinkertainen: ”Jos oikeasti haluat nuoret mukaan, anna projektivastuu opiskelijoille.” Opin saaneena allekirjoittanut astui sivummalle ja ryhmä kokosi silloisesta L2-ikäluokasta noin kymmenen hengen joukkueen, joka sai nimekseen #RyhmänJohtajat.

#RJ-ryhmä ryhtyi puuhaan! Ensimmäinen voimannäyte oli #Lelu114 interaktiivinen työelämätapahtuma, jossa ei pelkästään kuunneltu, vaan myös tehtiin. RJ:t ottivat myös vastuulleen Lelun opiskelijakunnan hallituksen kanssa syksyn 2016 taksvärkin, jossa keskeisenä ideana oli a) hankkia itselleen oikeita töitä ja b) koota varoja tansanialaiselle turvakodille. Tämän lisäksi nuoret kävivät työpaikkakäynneillä tutustumassa itseään kiinnostaviin ammatteihin ja yrityksiin.

Toinen olennainen orkesteri oli lähinnä lukion ykkösistä koottu Mediatiimi, joka otti vastuulleen hankkeen sisäisen ja ulkoisen tiedottamisen. Mediatiimin toiminta oli erityisen ammattitaitoista, koska mukaan tuli paljon media-alasta kiinnostuneita nuoria, joista osalla oli jopa oma Youtube-kanava ja sadoittain seuraajia (terveisiä Lauri Ahoselle ja Viljami Sokuralle!). Mediatiimiläiset olivat Ryhmänjohtajien mukana työelämäkeikoilla tekemässä erilaisia mediasisältöjä. Makupaloja on nähtävillä hankkeen omalla Youtube-kanavalla!

Sikälikin ensimmäinen vuosi saavutti tavoitteensa, että saimme alusta pitäen joukkoon mukaan sellaisia nuoria, jotka aniharvoin saavat kiitosta akateemisista taidoistaan. Hankkeen erilaiset projektit antoivat heille estradin esitellä osaamistaan. Hokemat siitä kuinka ”jokainen on hyvä jossain”, saivat aitoa käytännöllistä kaikupohjaa.

Opettajan osalta ensimmäinen vuosi oli iso oppimiskokemus. Siitä voisi taulun opettajan huoneen seinälle.

 

OPEN HUONEENTAULU

  1. ÄLÄ KUVITTELE TIETÄVÄSI, MIKÄ NUORIA KIINNOSTAA. KYSY HEILTÄ!

  2. ÄLÄ PURESKELE VALMIIKSI. OTA NUORET MUKAAN TAI PIKEMMINKIN INNOSTU HEIDÄN TEKEMISISTÄÄN JA AJATUKSISTAAN!

  3. DELEGOI VASTUUTA. ANNA VASTUUTA PAREILLE JA PIENILLE TYÖRYHMILLE! ANNA SELKEÄT ROOLIT JA DEADLINET. OTA MYÖS ITSELLESI TYÖPARI!

  4. ANNA NUORTEN EREHTYÄ. MUTTA ANNA MYÖS TILAISUUS ITSE PÄÄTTÄÄ, HALUAVATKO HE EPÄONNISTUMISEN TUSKAN KOETTUAAN YRITTÄÄ UUDESTAAN!

  5. MÄÄRITELKÄÄ YHDESSÄ SELKEÄT TAVOITTEET JA KEINOT KAIKELLE. ANALYSOIKAA PROJEKTIN TAI TAPAHTUMAN PÄÄTYTTYÄ SAAVUTETTIINKO TAVOITTEET. PERUSTELUT JA KORJAUSEHDOTUKSET!

  6. KAIKKI EI VOI AINA ONNISTUA. TYYDY SIIHEN, ETTÄ SAITTE JOTAKIN EPÄONNISTUMISISTAKIN ON OLLUT HYÖTYÄ JOLLEKULLE.

  7. KUN TULEE VASTOINKÄYMISIÄ JA ”PAKKEJA”, ÄLÄ PYRI PAKOTTAMALLA NIIDEN LÄPI. MIETI VAIHTOEHTOISIA REITTEJÄ, IHMISIÄ, RATKAISUMALLEJA.

  8. MUISTA, ETTÄ TÄRKEINTÄ ON KUITENKIN TÄMÄ HETKI. OLE LÄSNÄ TÄSSÄ HETKESSÄ. OLE LÄSNÄ NIILLE IHMISILLE, JOTKA NYT OVAT YMPÄRILLÄSI.

Read More

”Jätä tekeminen meille!”

Jamo Leave a comment

Työntäytyinen syksy on vienyt meitä lelulaisia taas eteenpäin. Alkuperäinen ajatuksemme Mikan kanssa elokuussa 2015 hanketta käynnistettäessä oli tuoda työelämän tietoja ja taitoja nuorten ulottuville. Suoraan sanottuna emme ole ehtineet tuota varsinaista teemaa kauheasti viime aikoina miettimään. Maailma on ottanut meidät avosylin vastaan ja uskoisin, että kaikilla hankkeeseen osallistuneilla on sellainen tunne, että he ovat jo nyt olleet mukana jossakin merkityksellisessä.

Olemme löytäneet markkinaraon. Se tiivistyy tähän: millä tavalla me voimme olla lähiympäristöllemme hyödyksi? Kaikki energiamme on keskittynyt tekemiseen. Olisi varmasti ollut hyödyllistä analysoida vielä perinpohjaisemmin erilaisia prosessin vaiheita, mutta siihen ei ole ollut kerta kaikkiaan aikaa, koska yhden projektin loputtua seuraava on kolkutellut ovella.

Hankkeen näkökulmasta selkeä käännekohta tapahtui Tampereen Messu- ja urheiluhallissa eli Pirkkahallissa Rekrytori-tapahtumassa (varsin sopiva paikka, btw) vajaa vuosi sitten. Vedin hihasta mukana olleita nuorukaisia ja kysyin, miten jatketaan. Herrojen vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: Jätä tekeminen meille! Siitä lähtien nuoret ovat olleet keskiössä.

Ratkaisu on osoittautunut loistavaksi, koska meidän nuoremme osaavat aivan mahtavia juttuja. Surullista on, että heidän lahjakkuutensa jää usein meiltä aikuisilta näkemättä. Johtuuko se siitä, että elämme eri maailmoissa, en tiedä, mutta se on opettanut ainakin minua kunnioittamaan näitä meidän nuoria aivan uudella tavalla.

paiva-johtajana

Oheisessa kuvassa on juuri näitä upeita nuorukaisia, jotka käskivät Jamo-sedän syrjään. Kiitos Tatu, Juho, Antton, Sami, Aapo (keskellä upea Maria Lammentausta, Pirkanmaan Nuorkauppakamarista), Taavetti ja kiitos Salli, joka on rohkeasti tarttunut tilaisuuksiin. Mainio ryhmä sai Marialta tunnustuksen Päivä Johtajana-projektiin osallistumisesta. Ei liene sattumaa, että juuri nämä nuoret olivat niin sopivia tähänkin projektiin.

 

Mitä sitten tänä syksynä on tapahtunut?

Syyskauden kaksi isoa projektia olivat Lelun yhteinen taksvärkkipäivä ja marraskuun PlayHardWorkHarder-tempaus Hakkarin liikuntahallissa.

Taksvärkki-idea oli yksinkertaisuudessaan nerokas: mitä jos yhdistetään hyvän tekeminen ja työelämätaidot! Hankkeen puuhamies Sami Rantamäki avasi yhteyden seurakuntaan ja niin Lelu ja Kimbilio-hanke löysivät toisensa. Noin puolet lukiolaisista oli oikeissa töissä tienaamassa tansanialaiselle turvakodille rahaa. Kiitos vielä kerran kaikille työllistäjille! Loppusumma oli jotakin 2000+ euroa. Sillä maksetaan paikallisen työmiehen palkka 1000 päivän ajan! (Ensi vuonna uusiksi?)

PHWH-päivä oli seitsemän viikon ankara puristus. Ajatuksena oli kopioida #Lelu113 eli järjestää interaktiivinen työelämäpäivä paikallisille yläkoulun kaseille. Ihan noin helposti homma ei käynyt. Haasteita oli paljon:

  1. Miten esitellä eri ammatteja interaktiivisesti eli toiminnallisesti, jotta teinit jaksaisivat olla mukana?
  2. Mukana oli kolme eri yläkoulua (Hakkari, Sääksjärvi ja Vesilahti). Miten synkronisoida aikataulut jne?
  3. Venyykö liikuntahalli tällaiseen?
  4. Tiivistettynä: Miten luoda sellainen tapahtuma, että kasiluokkalainen kokee saaneensa jotakin hyödyllistä?

Loppuarvosana tapahtumalle oli kiitettävä-. Miinus tulee siitä, että allekirjoittanut hieman kämmäsi ilmoittautumisissa ja ilmoittautumisrulianssi jouduttiin hakkarilaisten osalta tekemään talvipakkasessa on-the-spot. Onneksi Anttonin auktoriteetti kesti koettelemuksen!

PHWH-päivän onnellinen lopputulema oli, että kun menimme kuukautta myöhemmin haastamaan Hakkariin ja Vesilahdelle samaisia kaseja perustamaan oman PHWH-ryhmänsä, homma lähti saman tien käyntiin. Sääksjärven vuoro on tammikuun alussa. Ja ihan vaan tiedoksi, meillä on teille useampiakin juttuja pureskeltaviksi! (Alla hieman esimakua…)

 

What next?

Vahingoista, vai sittenkin kiireestä, viisastuneina, olemme käynnistäneet kevään 2017 tapahtumien suunnittelun hyvissä ajoin.

Kuten olen viikkopäivityksissä paljastanut, Lelu on Lempäälän Kisan kanssa järjestämässä Koululiikuntaliiton maastojuoksukisoja. Kisat juostaan Hakkarin maastoissa 23.5. Tavoitteenamme on luoda festivaalimainen tapahtuma, jossa kaikki liikkuvaiset pääsevät tutustumaan erilaisiin tuntemattomampiinkin liikuntamuotoihin. Kaikenlaista muutakin häppeninkiä tuolla on tulossa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Lelu on monessa mielessä tässä ajassa kiinni. Tammikuun 20. Lelussa vietetään Trump-iltapäivää. Koulun auditoriossa on tilaisuus, jonka otsikko on ”Minne maailma on menossa?”. Paikan päälle on tulossa asiantuntijoita aivan eturivistä. Tästäkin lisää parin viikon päästä.

Lelun oma interaktiivinen työelämäpäivä on jälleen ensi keväänä. En ole vielä kuullut tarkemmin ryhmän ideoita, mutta Iivi, Tanja, Ville ja bändi saa varmasti aikaan hienon shown, koska kokemusta on! Pelinappulat ovat kohillaan, koska paikalliset yrittäjät lähtevät liksaa kyselemättä mukaan kaikkeen (usko tai älä).

Kevään yksi mielenkiintoisimmista jutuista tulee olemaan Earth Week eli Ilmastoviikko. Olen seurannut sivusta suunnitteluryhmän eli Lauran, Anetten, Ellan, Tiinan ja Eevan tekemistä ja voin vakuuttaa, että emmeet melkoiseen keitokseen ovat olemassa. Wait and see…

Kimbilio-yhteistyö syvenee! Syksyn taksvärkki ei siis ollut pelkkä tähdenlento. Kyselin nuorilta, ketkä kokemat tansanialaiset naiset sisarikseen. Kymmenkunta nuorta nousi paikoiltaan. Kamera käy jo! Materiaalia on jo tehty ja kaikki tuntuvat olevan onnellisia, kun saavat olla tekemässä jotakin todellista ja hyvää. Ihania tyyppejä!

Tässä todisteita, jotta uskotte, että töitä on tehty!

katjakoo

Tiitus haastattelee yrittäjä Katja Kokkoniemeä (www.katjakoo.fi). Eetu kuvaa ja Tiia tarkkailee sisältöä.

taikurit

Tiitus on kova tekemään! Tällä kertaa haastateltava mahtava taikuri Miika Korkatti, joka aina-yhtä-skeptistä meikäläistä mennen tullen. www.miikkakorkatti.com!

Lyhyesti sanottuna, Lelun #työelämähanke voi hyvin. Homma porskuttaa eteenpäin. Suunnasta ei tiedä kukaan, mutta hei! Such is life.

Kiitollisin mielin uuteen vuoteen!

t. Jamo

Read More

Työelämäkoordinaattoreita lukioihin

Jamo Leave a comment

Kari Väisänen arvostelee kovin sanoin lukiota Vieraskynä-palstalla (HS 25.9.) todeten, että ”toisen asteen yleissivistävästä koulutuksesta on tullut työelämästä irrallaan toimiva kupla.” Väisänen toteaa myös, että ”lukio-opinnot valmistavat nuoria enemmän ylioppilaskirjoituksiin kuin tulevaisuutta varten.”

Väisänen on kritiikissään täysin oikeassa. Lukioissa ei ole työelämään tutustumisjaksoa ja vaikka työelämäasioita sivutaan lähes kaikissa oppiaineissa, lukiossa opiskelu on edelleen kovin abstraktia ja teoreettista. Lukiopolku on myös hyvin raskas. Opittava aines lisääntyy ja monella nuorella vaatimustaso on korkealla, koska he tietävät, että huonoilla papereilla ei ole käyttöä jatkossa. On myös todella paljon niitä nuoria, joilla ei ole mitään käsitystä omasta tulevaisuudestaan ja siksi motivaatiotaso voi olla hyvin alhainen.

Tällä hetkellä lukioissa on menossa kova myllerrys. Uuden OPS:in myötä esimerkiksi digitalisaatio pakottaa lukioita uudistumaan ja muutos vie valtavasti kaikkien lukioissa työskentelevien voimavaroja. Voi kysyä, Väisäsen ajatusmaailmaa soveltaen, onko muutos oikeansuuntainen. Pitäisikö välineiden sijaan keskittyä sisältöihin?

Meillä on Lempäälän lukiossa ollut vuoden päivät käynnissä Opetushallituksen ja Lempäälän kunnan yhdessä rahoittama #työelämähanke. Hankkeen aikana on tehty juuri sitä työtä, johon Väisänen lukioita patistaa: tuotu lukiota voimakkaammin osaksi ympäristöään, tehty hyvin konkreettisia työelämälähtöisiä asioita ja avattu yhteyksiä lähiseudun yrityksiin ja myös valtakunnallisiin työelämän toimijoihin.

Moni nuori on päässyt paikan päälle tutustumaan kiinnostuksen kohteena olevaan ammattiin. Olemme järjestäneet työelämäpäiviä, joista onnistunein oli nuorten itse liikkeelle pistämä ja toteuttama interaktiivinen työelämäpäivä. Marraskuun alussa lukiolaisemme järjestävät samankaltaisen päivän lähiseudun kaikille 8-luokkalaisille. Kyseinen päivä toteutetaan yhteistyössä paikallisen yrittäjäjärjestön, ammatillisen oppilaitoksen, kunnan eri toimijoiden ja yläkoulujen oppilaskuntien hallitusten kanssa.

Vuodessa on tapahtunut merkittävä muutos lukiolaisten asenteissa. Vuosi sitten oli vaikeaa saada nuoria ottamaan lukioarkensa oheen ”ylimääräisiä hommia”, nyt projektien ja ylipäätään tekemisen aloitteet ja keskeiset ideat tulevat nuorilta. Syyskuun alussa toteutettu taksvärkkipäivä toteutettiin siten, että noin puolet lukiolaisistamme oli itse hankkimissaan työpaikoissa oikeissa töissä. Projekti toteutettiin yhteistyössä paikallisseurakunnan kanssa. Lukiolaiset ovat vetämässä jumppia ja osallistuvat kunnan juhlavuoden somemarkkinointiin. Suunnitteilla on myös työelämän erilaisten kelpoisuuksien ”passipäivä” yhteistyössä paikallisen opiston kanssa. Ensi vuoden toukokuussa järjestetään suuri juoksutapahtuma lempääläläisen urheiluseuran kanssa. Olemme myös saaneet opiskelijoidemme vanhemmat mukaan jakamaan omaa työelämätuntemustaan koko lukioyhteisön käyttöön.

Jonkun pitää kuitenkin ottaa huolehtiakseen muutosprosessin läpivieminen. Jokaiseen lukioon olisi hyvä perustaa työelämäkoordinaattorin tehtävä. Tämän henkilön tulisi luoda verkosto paikallisten toimijoiden kanssa ja huolehtia muutosprosessin käynnistämisestä. Kun asia on selkeästi jonkun vastuualueena, ei tule eteen hankalaa vastuunjakokysymystä. Muutosta ei kuitenkaan saa sälyttää yhden henkilön hartioille. Jokaisen opettajan tulee selvittää omia asenteitaan ja ylipäätään tietämystään modernin työelämän muutoksista. Myös opettajan työmotivaatio voi kasvaa, kun hän ymmärtää oman oppiaineensa uudet mahdollisuudet nykyisessä ja tulevassa työelämässä.

Moderni lukio ei valmista nuorta mihinkään tiettyyn ammattiin, mutta se voi olla kolmivuotinen ajanjakso, jonka aikana nuori oppii kokemuksen kautta paljon asioita omasta itsestään ja vahvistaa monipuolisesti omaa osaamistaan. Tätä asennemuutostyötä voidaan ja sitä pitää tehdä jokaisessa oppiaineessa, eikä mikään lukiossa opittu saa olla irrallaan ympäröivästä yhteiskunnasta. Työelämänäkökulma ei saa tulla kaiken muun päälle, vaan kaiken tekemisen sisään.

Tehtävä ei ole mahdoton. Varsin moni lukiomme nuori on jo ymmärtänyt sen, että oma aktiivisuus palkitaan ja että työelämään valmistautuminen alkaa jo siinä vaiheessa, kun nuori astuu lukiomme ovesta. Ainakin meille Lempäälän kunta, yrittäjäjärjestö, seurakunta, urheiluseurat ja muut kunnan toimijat ovat auliisti antaneet apua. Väisäsen mainitsema ”kupla” on siis puhkaistavissa.

Read More

Mitä uutta #työelämähanke on tuonut Leluun

paajehu Leave a comment

Valtakunnan toljottaessa lukiorankingeja monelle Lelua etsineelle tulee kenties mieleen ajatus: ”Jep jep keskitasoa ollaan.” Listojen loppupäähän pudonneet toteavat: ”Hyvä teidän korkeammalla olevien on henkseleitä paukutella, kun lukioon tullaan ysin keskiarvoilla. Meillä keskiarvo on seiskan pinnassa.” Kärkipäässä olevat perustelevat ”onnistumistaan”: ”Meillä on erinomainen henki, erinomaiset opettajat plaaplaaplaa.” (ikään kuin muualla ei olisi??)

Tosiasiassa rankingit ovat kärpäsen surinaa. Kunpa olisi olemassa mittari, joka etsisi vastauksen kysymykseen: Kuinka hyvin teidän lukionne kartoittaa nuoren henkilökohtaisia vahvuuksia ja tukee hänen polkuaan kohti aikuisikää. En tiedä, miten Lelu sijoittuisi tässä katsannossa, mutta sanon, että kovasti meillä on yritetty!

Ei liene kenellekään epäselvää, että maailma muuttuu kiihtyvällä tahdilla. Koulutuksen on pakko elää ajassa. Lukiota kutsutaan yleissivistäväksi oppilaitokseksi. Yleissivistyksen käsite kuitenkin muuttuu. Kaikki mitä sinun pitää tietää voidaksesi kutsua itseäsi yleissivistyneeksi – olisi nykyään sellainen lecaharkon kokoinen opus. Ja jos joku sen joskus kirjoittaisi, taitaisi olla vaikeaa päästä sopuun siitä, mitä lukuja opukseen tulisi kirjoittaa.

Mitä on se Lelun yleissivistys, jota haluamme nuorille jakaa? Samoja tietoja ja taitoja, joita meille ja meitä ennen eläneille on opetettu. Mutta nykyään paljon muuta sen päälle. Lukio ei voi linnoittautua norsunluutorniin ja opettaa kuten muinaiset roomalaiset. Maailmaan on uskallettava astua ja yritettävä vastata sen tarpeisiin. Ja juuri tuossa yleissivistyksessä piilee homman juju. Lukio ei valmista mihinkään tiettyyn ammattiin, mutta lukio antaa työelämässä ja ylipäätään aikuisen elämässä tarvittavia valmiuksia.

Lelu elää voimakkaasti ajassa! Meillä on hyvin uudistusmyönteinen henkilökunta. Kaikki viimeiset opetusalan villitykset ovat ainakin kahvipöytäkeskustelujen vakioaiheina. Varsin moni, uskoisin, on raivannut tiensä ihan arjen tekemiseen. Olemme monella tapaa maailmaan linkittyvä opinahjo. Olemme esimerkiksi (keskivertolukiota) valmiimpia siirtymään sähköisiin kirjoituksiin, koska opetuksemme on ollut sähköistä jo vuosikaudet. Myös työelämäkuviot ovat olleet enemmän tai vähemmän tapetilla aineessa kuin aineessa. Pähkinänkuoressa voisi kenties tiivistää: Maailma on saanut Lelusta mojovan joukon erinomaisia jatko-opiskelijoita, kelpo insinöörejä, yrittäjiä, asiakaspalvelijoita ja muita mainioita maailmanparantajia.

Kun 188 päivää lukuvuodesta on kulunut, on välitilinpäätöksen aika. Mitä #työelämähanke on saanut aikaan?

Lukuvuoden aikana Lelussa on järjestetty kaksi koko koulun työelämätapahtumaa: syksyllä #työelämä2.0-paneli ja keväällä #RyhmänJohtajien organisoima #114-päivä. Tilaisuuksista kerättyjen palautteiden mukaan todella moni nuori on saanut paljon miettimisen aihetta ja ilahduttavan monen osalta myös omat tulevaisuuden suunnitelmat ovat kirkastuneet.

Syksystä lähtien kiitettävän aktiivisesti toiminut #MediaTiimi on tuonut media-alan osaamista yli 30 ykkösen nuorelle. Pirkanmaan Nuorkauppakamarin Päivä johtajana-ohjelma avasi kymmenelle abille ovet yritysmaailmaan. Tammikuussa reilut kymmenen lukion kakkosta astui esiin, muodosti #RyhmänJohtajat-porukan ja otti vetovastuuta hankkeen konkretisoimisesta ja jalkauttamisesta opiskelijoiden keskuuteen. Heidän työnsä ansiosta #työelämähanke näyttää nyt tyystin toisenlaiselta kuin elokuussa. Tämä on aidosti opiskelijoiden hanke ja sikäli erikoinen projekti, että tekeminen ulottuu monelle sektorille. Lukuvuoden lopussa #RJ:t käynnistivät #TurvakotiTansaniaan-taksvärkkiprojektin yhdessä paikallisseurakunnan kanssa. Poliittiseen vaikuttamiseen aktivoiva #VaikuttamisenKerho-toiminta alkaa saamaan hahmoa. Lelun osalta toiminta keskittyy Puhutaan politiikkaa-valinnaiskurssin ympärille, mutta toimintaan on haastettu muitakin kouluja ympäri maata. Osuuskuntahanke on kevään aikana myös edistynyt ja ensi lukuvuoden aikana tapahtuu mullistavia asioita.

Yksi kevään iloisimmista asioista on ollut Globe-projekti. Kevätlukukauden aikana hankerahoilla ostettiin oma Davis-sääasema ja kustannettiin Mika Setälän, Eero Jalosen ja Laura Ilanderin Globe-koulutus. Lelu on siis mukana ilmastonmuutosta tutkivassa kansainvälisessä Globe-projektissa! Sääaseman linkki löytyy koulun kotisivuilta (www.lempaalanlukio.fi).

Näiden lisäksi koko ykkösten ikäluokka kustannettiin 9.5. Tampere-taloon Liekeissä´16-yrittäjyystapahtumaan. Hankerahoista on myös kustannettu pienempiä tutustumiskäyntejä paikallisiin yrityksiin. Osa tarinoista on koottu videon muotoon www.tyoelama.org -sivuille.

Alusta asti hankkeessa on ollut ajatuksena oppia tekemällä. Ryhmänjohtajien ideonnin seurauksena tuo ”tekeminen” on alkanut hahmottua varsin konkreettisesti. Muutos edellyttää usein yhden askeleen ottamista. Lukuvuoden kokemusten perusteella kynnys tuon askeleen ottamiseen on merkittävästi madaltunut.

Normi Lelun arki on pyörinyt jonkun lelulaisen näkökulmasta vanhaan malliin. Ne, jotka ovat halunneet kantaa #työelämähankkeessa isompaa vastuuta, ovat saaneet sitä ja näin koordinaattorin näkökulmasta tuuletuksen paikkoja on ollut todella paljon. On karmea klisee todeta, että muutos on mahdollisuus. Oman kokemukseni perusteella se kuitenkin on juuri sitä. Tekemällä uudenlaisia asioita oppii itsekin. Oppii muun muassa sen, että vanhakin koira voi vielä oppia. Ja sen, miten innostavaa ja virvoittavaa on saada heittäytyä erilaisiin projekteihin nuorten kanssa. Olemme opettajina todella etuoikeutetussa asemassa.

Read More