Viime aikoina on ihmetelty kovaan ääneen sitä, miksi lukiolaisten kielivalinnat keskittyvät muutamaan niin sanottuun valtakieleen. Saksan, venäjän, espanjan ja muiden niin sanottujen lyhyiden kielten opetus on vaarassa, kun säästöt pakottavat opetuksesta vastaavat karsimaan kulurakennetta. Lyhyiden kielten opetusta ei järjestetä, kun ei saada tarpeeksi opiskelijoita ryhmiin. Ovatko lukiolaiset laiskoja vai tyhmiä, kun eivät ymmärrä, miten paljon he hyötyisivät esimerkiksi venäjän kielen osaamisesta?
Peruskoulun jälkeen osa nuorista tulee lukioon ”kahta kättä heiluttaen” se ajatus mielessä, että vanhalla konstilla pärjää eli kunhan pitää silmät ja korvat auki tunnilla, niin hyvä tulee. Mutta kun ei tule! Lukiossa vaatimustaso on tyystin toinen. Lukion ensimmäisen vuoden alku on monelle nuorelle shokki. Täällä joutuu tekemään töitä!
No miksi lukio on niin vaativa? Tähän on useita selityksiä. Peruskoulussa on enemmän ”tyhjäkäyntiä”, koska koululaisten väliset taso- tai ehkä pikemminkin motivaatioerot ovat välillä valtavan suuret. Lukioon valikoituu motivoituneempi aines, joten opetuksessa edetään nopeammin.
Arvaa montako pakollista, siis sellaista, joista opetetaan vähintään yksi pakollinen kurssi, oppiainetta nykylukiossa yhteensä on? Yhteensä seitsemäntoista. Koulussa on tarjolla kaikkea ”kivaa” ja hyödyllistä, mutta kaikelle ei ole aikaa. Tämä näkyy ehkä eniten kielivalinnoissa.
Toisaalta maailman muuttuminen näkyy myös lukiossa. Vanhassa kuvassa opettajan käteen asetettiin kannu. Tuossa kannussa oli tieto, jonka ope kaatoi oppilaan päähän. Tuosta kannusta ollaan nykyään luovuttu, mutta jos sellainen olisi, sen tilavuutta olisi vaikea laskea. Sisältö on moninkertaistunut niistä 90-luvun taitteen päivistä kuin esimerkiksi allekirjoittanut kulutti lukion penkkejä opiskelijana.
Maailma on muutenkin monipuolistunut. Kukaan ei enää tiedä, mitä lukiolaiselle pitäisi opettaa. Siksi opetetaan mieluummin liikaa kuin liian vähän. Oppiaineiden sisällöt ovat laajentuneet valtavasti ja toisaalta asioista on aiempaa vaikeampaa muodostaa yhtenäisiä kokonaisuuksia. Oppitunneilla käydään läpi perusasiat, mutta asioiden syventäminen jää usein lukiolaisen omalle vastuulle.
Näin Yh2-kurssilaiset kommentoivat, kun kysyin, miksi ”lyhyitä” (eli C- ja D-kieliä) ei valita enemmän:
- ”Pienet” kielet ovat valinnaisia aineita, ja niiden valitseminen tarkoittaisi ylimääräistä työtä. Ajatellaan, että hyvällä englannin taidollakin pärjää hyvin ulkomailla.
- ”Suuremmilla kielillä pärjää laajemmin, joten halutaan käyttää kaikki energia suuriin kieliin. Sen sijaan että opeteltaisiin alkeet monesta pienestä kielestä, opetellaan yksi suuri kieli syvemmin.”
- ”Ei välttämättä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Esimerkiksi ei välttämättä tiedä mitä tekee lukion jälkeen – ei tiedä pitääkö opiskella kieliä.”
Nuoret ovat tietoisia näiden valintojen seurauksista:
- ”Pitkällä aikavälillä ”pienet” kielet ehkä saattavat kadota ja englannin kielestä tulee yhä yleisempi. Jos opiskeluiässä nuoret eivät valitse ylimääräisiä kieliä, he eivät tee sitä luultavasti myöskään vanhemmalla iällä.”
- ”Kapeampi yleissivistys. Ei osata kommunikoida ulkomaankaupan asioissa muulla kuin englannin kielellä. Ei ymmärretä kielen kulttuuria niin hyvin.”
- ”Pienten kielten opetus heikkenee. Pienet kielet kuihtuvat. Mahdollisuudet työmarkkinoilla huononevat.”
Ja kyllä, toisinaan kyse on laiskuudesta. Mutta onko niin, että ainakin joskus me opettajatkin teemme virhetulkinnan opiskelijan oppimattomuudesta. Tulkitsemme, että joku on ”huonosti motivoitunut”, mutta todellisuudessa hän onkin väsynyt tai epätietoinen siitä, mikä on järkevää? Ohjausta kaivataan enemmän ja ymmärrystä sille, että lukiolaisen arki on raskasta. Joka päivä pitäisi olla skarppina ja omaksua asioita kuin sieni. Harrastuksiakin olisi hyvä olla, mutta missä välissä niille on aikaa?
- Ei ja juu, sillä on olemassa lusmuja, jotka menevät siitä mistä aita on kaatunut ja toisia ei ole ohjeistettu tarpeeksi mistä kielistä olisi hyötyä.”
- ”Kolmivuotinen lukio ei anna ajallisesti varaa lukea mitään ylimääräistä! Opiskelijat lukevat oman alansa aineet, ja niiden lisäksi aikaa ei jää kielille. Lukio nelivuotiseksi kaikille!”
Valinnanvapaus ratkaisu?
Enemmistö nuorista on sitä mieltä, että lukion valinnanvapautta tulisi entisestään lisätä. Nuorilla tulisi olla mahdollisuus valita kursseja vapaammin oman mielenkiintonsa mukaan.
- ”Pitäisi antaa opiskelijoille oikeus valita opiskeltavat aineet kiinnostuksen ja tulevan opiskelupaikan/työn perusteella(esim. ruotsi, pakolliset fysiikan ykköskurssit pois). Lisäksi lukiossa voisi ottaa enemmän käytännön asioita –> lisäisi motivaatiota opiskeluun”
Opetuksenjärjestäjän näkökulmasta se ei ole ongelmatonta. Lukiolla tulisi olla valmius järjestää erilaisia kursseja, mutta lukuvuoden suunnittelu voi olla vaikeaa. Kokemuksemme mukaan ryhmä elää vielä kurssin alussa, kun osa jää pois. Toisaalta jos kursseja on monipuolisesti tarjolla, saatetaan ajautua samaan tilanteeseen kuin lyhyiden kielten kanssa: valinnat hajautuvat niin paljon, että kurssille ei ilmoittaudu tarpeeksi opiskelijoita.
Se on selvää, että lukion oppimäärää ei tästä enää voi lisätä. Tästä syystä esimerkiksi #työelämähankkeen –kaltaiset uudistukset toimivat vain, jos ne muuttavat arkisia työskentelytapoja. Nuoret kaipaavat ennen muuta tietoa, käytännöllisyyttä ja nuorten yksilöllisten ominaisuuksien ja tarpeiden parempaa huomioon ottamista
- ”Ottaa enemmän huomioon opiskelijoiden erilaiset oppimistyylit, luonteenpiirteet, tavat yms.”
- ” -apua kesätöiden hakemiseen (kesätyöpaja..)
-TET harjoitteluja tai edes päivän mittaisia tutustumisia eri aloihin” - ” On hyvä, että lukiossa puhutaan paljon työelämään tähtäämisestä ja asiaa pidetään pinnalla. Täällä on käynyt myös paljon vierailijoita puhumassa työelämästä ja antamassa vinkkejä.”
- ”Enemmän tietoa siitä, mitä mahdollisuuksia on lukion jälkeen. Enemmän opiskelua käytännön kautta.”
- ”Mahdollisuus työharjoitteluun. Kerrotaan enemmän työelämästä ja erilaisista ammateista yo-kirjoitusten sijaan.”
- ”pieni lukio – paljon mahdollisuuksia vaikuttaa esim. kursseihin”
Lukiosta valmistuva nuori on keskimäärin kenties fiksuin olento maan päällä. Ainakin hänen on täytynyt noin kolmen vuoden aikana tankata itsensä täpötäyteen tietoa elämän eri osa-alueilta. Eikä lukiopolulla taivaltaminen ihan pelkkää kärsimystä ole. Lempäälän lukio ainakin saa kehuja siitä, että täällä on hyvä ja uudistushenkinen ilmapiiri. Uudistuksiakin pyritään toteuttamaan jalat maassa ja opiskelijoiden ajatuksia ja opiskelijoita kuunnellen.