Tämän syksyn aikana Soturitoiminnassa on otettu jättiharppauksia, mistä yhtenä osoituksena ovat lisääntyneet kouluvierailupyynnöt eri puolilta Suomea. Aikaisempina vuosina me olemme olleet kouluihin yhteydessä ja yhteydenotot on otettu lähinnä lähialueen ala- ja yläkouluihin. Tänä syksynä olemme jo vierailleet esimerkiksi Ruovedellä, Ikaalisissa, Hämeenkyrössä ja Akaan kouluissa, sekä etänä muun muassa Ohjatusti kohti tulevaisuuden työelämää -ESR-hankkeemme kumppanikouluissa, sekä Vihdissä ja Joroisilla.
Vierailukeikkoja on ollut tekemässä yli kaksikymmentä Soturiamme. Näissä ”kaukopartiojoukoissa” on ollut mukana kahdesta viiteen Soturia. Yleensä samassa ryhmässä on kokeneempia konkareita ja uusia Soturitulokkaita. Joskus mukaan lähtee Soturiopettajakin, mutta yleensä lähinnä logistiikkapuolen tehtäviin. Soturiarvojen mukaisesti pyrimme taittamaan matkaa julkisilla.
Kouluvierailujen kokemukset opettavat. Sotureille vierailu esimerkiksi omaan vanhaan kouluympäristöön on nostalginen. ”Tuossa istuin ja ihmettelin. Nyt olen tässä ja pidän koulutusta”. Vanhat opettajat ottavat tutut tyypit ilolla vastaan.
Vierailut ovat ”räätälöityjä”. Jos vierailun kohteena on yläkoulu tai lukio, lähetämme etukäteen Forms-kyselyn, johon kyseisen koulun opiskelijat/koululaiset vastaavat. Kysymyspatteristo on laadittu yhdessä Lempäälän ympäristöpäällikkö Kati Skipparin kanssa. Siinä käydään läpi koteihin liittyviä asioita, kuten pinta-ala asukasta kohti, lämmitysasiat jne, autojen lukumäärä ja laatu, koulumatka-asiat, sekä ruokailuun liittyviä asioita. Lopuksi kysellään myös ilmastohuolesta ja siitä, mikä erityisesti huolestuttaa. Osa kysymyksistä on sen verran hankalia, että moni nuori täyttää kohtia vanhempiensa kanssa, mikä onkin ihan hyvä juttu. Esimerkiksi yksi kysymys kuuluu:
Oletteko perheenne kesken käyneet keskustelua kierrätyksestä? Millaisia asioita näissä keskusteluissa on tullut esille? Oletteko tietoisia siitä, että voisitte hankkia yhteisen jäteastian naapurin tai naapureiden kanssa? Kimppa sopii omakotiasukkaille, taloyhtiöille ja mökkiläisille. Kimpassa jäteastian tyhjennysmaksu jaetaan kaikkien osallistujien kesken ja jokainen osallistuja saa oman laskun.
Vierailun kulku on yleensä tämä. Aluksi kokeneemmat Soturit kertovat lyhyesti, kuinka ryhmämme sai alkunsa ja mitä olemme saaneet aikaiseksi, sekä siitä, miten ovat itse toiminnan kokeneet. Sen jälkeen uudemman sukupolven Soturit käyvät läpi kyselyn tuloksia nostamalla esille joitakin keskeisiä siitä nousevia näkökulmia. Kolmannessa vaiheessa on vuorossa toiminnallinen osuus, jossa opiskelijoilla/koululaisilla teetetään Kahoot-tietokilpailu tai heidät pistetään miettimään esimerkiksi sitä, mitä heidän koulussaan, kodeissaan tai mitä he itse voisivat tehdä esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.
Porukassa on silloin tällöin joku, joka haluaa lähteä haastamaan. Yleisimmin kriittiset kysymykset tai kommentit liittyvät siihen ”mitä muka auttaa mitä me täällä tehdään, koska se-ja-se maa on se ongelma”. Sotureilta vastaargumentti tulee usein kipakasti vastapalloon: ”Haluatko olla osa ongelmaa vai ratkaisua? Haluatko olla yksilötasolla se-ja-se maa vai ne-ja-ne-maat, jotka ovat lähteneet etsimään ratkaisuja?” Tai sitten näin: ”Tiesitkö, että keskimäärin yhden suomalaisen Co2-päästöt vastaavat 40 kehittyvän maan kansalaisen päästöjä?” Iskulyönti verkolta saattaa myös kuulua: ”Tiedätkö, kuinka monta litraa puhdasta vettä on kulunut tuon hupparisi tekemiseen?” Sanattomiksi he eivät vielä kertaakaan ole jääneet.
Yleisesti ottaen vastaanotto kouluvierailuilla on todella hieno. Olemme odotettuja vieraita. On aivan eri asia, kun liikkeellä on ryhmä nuoria Sotureita kuin meitä Wanhoja Partoja. Nuorten suusta viesti tavoittaa aivan eri tavalla.
Paras mahdollinen vierailumme seuraus on se, että vierailumme johtaa johonkin konkreettiseen. Pistetään käyntiin oman ympäristöpäivän valmistelut, perustetaan oma ympäristöryhmä tai lähdetään pohtimaan oppilaitoksen hävikkiruokaongelmia tai kierrätystä. Monessa koulussa ollaan näissä ympäristöasioissa jo tehty hienoa työtä. Silti Soturinuorten vierailu voi antaa lisäbuustia ja saattaa johtaa hedelmälliseen yhteistyöhön. Me saamme itse tietysti ideoita ja uskonvahvistusta näiltä vierailuilta.
Soturiryhmän paluumatka on suorastaan riehakas. Ryhmän eteen meneminen ei ole kaikille yksinkertainen asia. Se, että sen saa tehdä hienolla joukolla ja hyvin valmistellulla esityksellä, ja että meillä on oikeasti jotain sanottavaa yleisölle, tekee matkasta ja tilanteesta erityisen. Opettajan näkökulmasta ei ole mitään niin hienoa, kuin yleisön edessä loistava nuori Soturi.
Yksi asia, johon on viime aikoina kysytty meidänkin mielipiteitämme on tietysti Elokapina. Asiasta on keskusteltu useasti Soturiryhmässä ja Lempäälän nuorten keskuudessa linjaus on selvä: emme halua leimoja otsaamme ja siksi emme ryhmänä osallistu mihinkään mielenilmauksiin. Haluamme, että kenellekään ei muodostu minkäänlaista kynnystä lähteä mukaan toimintaamme. Toisaalta koemme, että vaikka tietysti on todella tärkeää yrittää politiikan kautta vaikuttaa rakenteisiin, se ei ole meidän tehtävämme. Me teemme tekoja ja lopulta ainoastaan niillä on merkitystä. Emme halua syyllistää ketään, emmekä katsoa menneeseen. Keskitymme tähän hetkeen ja yritämme yhdessä löytää ratkaisuja tämän päivän pulmiin. Haluamme uskaltaa ottaa peilin käteemme ja katsoa, mitä sieltä näkyy. On iso asia kyetä sanomaan itselleen ja miksei toisillekin, että olen tehnyt konkreettisia asioita ympäristön hyväksi ja omatuntoni on puhdas. Elän arvojeni mukaista elämää tai olen matkalla sitä tavoitetta kohti.
Tällä hetkellä Soturiksi tunnustautuvia, koulusta jo lähteneitä ja koulussa vielä olevia lempääläläisiä ja ruovesiläisiä, on noin sata. Aika suuri Soturiarmeija hyvällä asialla.
Soturi-Jamo eli Jarmo Lehtinen
Lempäälän Soturitoiminnan koordinaattori
Viimeisimmät kommentit