Lempäälän lukion opiskelijoista on koottu niin sanottu ryhmänjohtajien (#RJ) opiskelijaporukka käyttämään valtaa ja jakamaan vastuuta #työelämähankkeen jalkauttamisesta opiskelijoiden ja kaikkien koulun ihmisten tekemiseen. Ryhmässä on mukana kymmenkunta kakkosen ja ykkösen opiskelijaa ja vaikka olen valinnut ryhmään ensimmäiset nuoret, valtaosa heistä on ryhmäläisten mukaan kutsumia.
Ryhmässä on ollut ensimmäisestä päivästä lähtien todella kova draivi päällä ja jo nyt on (jälleen kerran) tullut ilmi se, miten eri tavalla nuoret monet asiat näkevät.
Tässä muutamia ryhmänjohtajien nostoja ja ehdotuksia.
Tatu Hämäläinen: Porkkana opiskelijoille!
Herättääksemme opiskelijoiden mielenkiinnon tarvitsemme jonkin porkkanan heille heitettäväksi. Tähän mennessä #työelämähanke ei yksinkertaisesti ole onnistunut esittämään tarpeeksi kiinnostavia tuloksia opiskelijoille. Saamme oppilaiden mielenkiinnon herätettyä esimerkiksi mahdollisten kesätyöpaikkojen avulla tai jollakin muulla heille ajankohtaisella ja konkreettisella asialla. Kuten kalastuksessa, tarvitaan syötti ennen kuin vonkale käy kiinni koukkuun.
Taavetti Valtamo: Puhutaan opiskelijoiden kielellä!
Emme voi odottaa, että opiskelijoiden keskuudessa tapahtuu muutos ja jokainen yhtäkkiä ymmärtääkin kaiken hankkeestamme. Useat opiskelijat kokevat kaiken projektia koskevan informaation joko liian monimutkaiseksi tai suorastaan vieraskieliseksi. Mielestäni projektista itsestään on tehtävä meille tavallisille pulliaisille helpompi ymmärtää ja sisäistää. Kun tässä onnistutaan, opiskelijoilla on matalampi kynnys lähteä mukaan ja saada aikaan itse. On siis puhuttava opiskelijoille heidän omalla kielellään.
Jan Heikkilä: Muutos lähtee asenteesta!
Vaikka muutoksen haluaminen ja vaatiminen on helppoa, ei aina tule miettineeksi miten itsensä pitäisi muuttua, jotta muutos lähtisi rullaamaan. Halutaan, että talous lähtee nousuun, mutta kun leikkaukset ovat vaarassa osua omiin etuuksiin, niistä ei osatakkaan luopua. Pikkulapsi haluaa trampoliinin, mutta kuultuaan omienkin viikkorahojen olevan osa ostosummaa, ei into trampoliiniin olekaan enää yhtä korkea. Sama toistuu myös #työelämä-hankkeessa. Opintojen jälkeen halutaan, että saadaan nopeasti hyvä työpaikka, mutta kontaktiverkostojen laajentaminen koulutyön ohessa ei kuulostakaan enää hauskalta. Oli asia mikä tahansa, oikeanlainen asenne on ensimmäinen askel pyrittäessä päämäärään. Tässä tapauksessa asenteesta hanketta kohtaan.
Sami Rantamäki: Valinnanvapautta!
Oppilaille tarjotaan mahdollisuus tutustua itseään kiinnostaviin aloihin. Käytännössä tämä voidaan toteuttaa Doranova-vierailun kaltaisilla tutustumisilla. Ei järjestetä koululle yhteisiä tutustumistilaisuuksia, jossa jokaisen tulisi olla läsnä, vaan annetaan jokaiselle mahdollisuus mennä sinne minne itseään kiinnostaa. Tutustumiset tulisi toteuttaa periaatteella, että oppilaat itse menevät yrityksiin, eikä niin, että yrityksen työntekijät tulevat koululle puhumaan yrityksen toiminnasta. Yrityksessä henkilökohtainen vierailu antaa oppilaalle konkreettisen kuvan mitä työ on ja mitä yritys tekee. Varsinaiseen toimintaa tutustumisen tulisi olla myös ilmaista ja sitoumuksetonta, koska nykynuorelle sitoutuminen on aikamoinen paino nilkan ympärillä.
Antton Asikainen: Konkretiaa!
Hanke kaipaa konkretiaa. Henkilökohtaisesti koen tärkeimmäksi tavoitteeksemme tehdä tämänhetkisestä kaukaisesta ja abstraktista #työelämästä jotakin todellista, läheistä ja näkyvää, mikä herättää oppilaiden mielenkiinnon. Tähän tulee pyrkiä toiminnan ja aktiivisuuden kautta. Jos oppilaille ei voi viedä hanketta, on oppilaat tuotava hankkeeseen. Muutosprosessi tulisi siis käynnistää opiskelijoiden mielenkiinnon välittömästä herättämisestä.
Aapo Pylkkänen: Tarvitsemme aitoa mielenkiintoa!
Mielenkiinto hanketta kohtaan on jokaisella omissa käsissä. Meidän tulee kuitenkin pyrkiä luomaan hankkeesta mahdollisimman mielenkiintoinen juuri lukioikäisille. Ei auta että vain koulun opettajat ja vanhemmat ovat innostuneita projektista. Tämä projekti on meitä varten, joten tehdään siitä myös meidän kaltainen. Kuten mainitsin alussa mielenkiinto lähtee aina yksilöstä. Me kuitenkin pystymme riittävällä työllä ja hyvällä asenteella nostattamaan hankkeen mielenkiintoa ja täten saamaan myös tukea opiskelijoilta.