YLEISTÄ TIETOA

Ahtialanjärvi on tunnettu lintujärvi. Ahtialanjärvi sijaitsee Vanajaveden reitin matalana, reheväkasvuisena laajentumana Lempäälän keskustan itäpuolella. Järven pinta-ala on noin 168 ha, kun luetaan rantaluhdat ja pensaikot mukaan. Järvellä on laajoja ruoikoita sekä matala savipalssi, Lokkisaari. Järven rantaviiva on 5,6 km ja sen rannat ovat säilyneet pääosin rakentamattomina (rakennettu noin 7%). Peltoihin rajoittuu noin 30 % rantaviivasta.

Ahtialanjärvi on hyvin matala. Järven länsiosassa kulkevaa vuolletta lukuun ottamatta, järven keskisyvyys on noin yksi metri. Vuolteen kohdalla syvyys on noin 4-5 m. Veden korkeuteen vaikuttaa Vanajaveden säännöstely. Säännöstelyn vuoksi luontainen kevättulva puuttuu. Vedenpintaa nostetaan kesäksi ja lasketaan kohti syksyä. Tämän vuoksi järvi jäätyy talvella monin paikoin pohjaan asti.

Rantojen umpeenkasvu on osa järven luontaista hidasta kehitystä, johon myös ihminen monin tavoin vaikuttaa. Ranta-alueet madaltuvat luonnostaan mm. lahoavan kasviainekset kasaantumisen seurauksena. Samalla kasvillisuusvyöhykkeet siirtyvät ulommaksi. Ihmisen toiminta; ravinteiden pääsy vesistöön ja säännöstely vaikuttavat kuitenkin eniten kasvillisuuden muutoksiin.

Vesistöjen liiallinen rehevöityminen ja siitä johtuva umpeenkasvu on eräs kosteikkolinnuston suurimmista uhkista. Lietepintojen katoaminen ja rantaluhtien ja –niittyjen umpeenkasvu yksipuolistaa linnustoa. Ahtialanjärvessä onkin tehty runsaasti kunnostustoimia joiden tarkoituksena on ollut pysäyttää järven rantaniittyjen ja luhtien umpeenkasvu sekä parantaa järven kosteikkolinnuston elinolosuhteita. Ruoikoiden niiton tavoitteena on ollut luoda ja palauttaa matalakasvuisia ja osittain kokonaan kasvittomia lietteisiä rantavyöhykkeitä. Allikoita kaivamalla lisätään lintujen ravinnonhaussa suosimaa rantaviivaa ja vähennetään kasvillisuutta poistamalla kasvien voimakkaita juuristoja. Pensaitten levittäytymistä luhdilla on pyritty rajoittamaan talviaikaan tehdyillä raivauksilla ja hankkimalla alueelle laiduntavaa karjaa.
Ahtialanjärven veden laatuun vaikuttaa Vanajaveden reitin vesi ja paikallinen haja-asutuksesta sekä maa- ja metsätaloudesta peräisin oleva kuormitus. Itärannalle laskee Myllyoja. Vesi on lievästi emäksistä ja melko runsasravinteista. Näkösyvyys on kesällä melko alhainen, 50-100 cm.

Ahtialanjärvi kuuluu 3.6.1982 vahvistettuun lintuvesisuojeluohjelmaan valtakunnallisesti arvokkaan suojelukohteena. Ahtialanjärvi on liitetty Natura 2000 –verkostoon lintudirektiivin perusteella. Sen mukaan suojeluaulueella tai sen läheisyydessä tapahtuva toiminta ei saa johtaa linnustoarvojen heikentymiseen.

LAJISTO

Ahtialanjärven linnusto

Ahtialanjärvessä pesii yli 20 lintulajia. Suurilukuisin ja näkyvin on naurulokki, jonka yhdyskunta pesii Lokkisaarella. Ahtialanjärven naurulokkiyhdyskunta on yksi Suomen suurimpia. Muita järvellä pesiviä lokkilintuja ovat mm. pikkulokki, kalalokki ja kalatiira. Yleisimpiä pesiviä lajeja Ahtialanjärvellä ovat myös mm. silkkiuikku, nokikana, taivaanvuohi sekä ruoikoiden varpuslintuihin kuuluvat ruokokerttunen ja pajusirkku. Ahtialanjärvi on merkittävä etenkin kaulushaikaran ja ruskosuohaukan pesimäpaikkana. Myös laulujoutsen, lapasorsa, rytikerttunen, pikkutikka, satakiele, luhtahuitti sekä kalasääski pesivät järvellä tai järven rannalla.

Järvi on merkittävä myös kosteikkolintujen muutonaikaisena levähdys ja ruokailualueena. Järven ruoikoihin kerääntyy syysmuuton aikana yöpymään suuria määriä västäräkkejä, keltavästäräkkejä sekä haara- ja törmäpääskyjä. Lintudirektiivin lajeista mm. laulujoutsen, uivelo, liro ja suokukko kerääntyvät järvelle säännöllisesti muuttoaikoina. Myös monia harvinaisuuksia kuten mustapyrstökuiri, jänkäkurppa, viiksitimali, amerikanhaapana ja monia hanhilajeja on tavattu järvellä muuttoaikoina.

Ahtialanjärven kasvillisuus

Ahtialanjärvi kuuluu rehevään osmankäämi-ratamosarpio – tyyppiin ja Ahtialanjärven lajisto onkin edustava näyte eteläsuomalaisen rehevän järven vesikasvistosta. Järvellä tavataan runsaina rantaludan lajeista mm. viiltosara, pullosara, isosorsimo, leveäosmankäämi sekä kapeaosmankäämi. Ilmaversoiskasvustojen runsaimmat lajit ovat järvikorte ja järviruoko ja kelluvista pikkulimaska, kelluhankasammal ja sorsansammal. Avovedelle kelluslehtisistä tavataan runsaimmin ulpukkaa, vesitatarta ja uistinvitaa. Uposkasveista laajimmalle levinneitä ovat tylppälehtivita, ahvenvita ja kiehkuraärviä. Järven etelä- ja itärannalla on yhtenäinen 50-150 m levyinen rantaluhta. Lokkisaari on myös suurimmaksi osaksi luhtaa. Rantametsää ja pensaikkoa on kapealti lähes joka rannalla.

[et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.0.9″][/et_pb_section]