Kuvaus

Ulpukka on lummekasvien heimoon kuuluva kelluslehtinen kasvi, jonka lehdet ovat suuria, 13-30cm x 8-20cm sekä molemmin puolin vihreitä. Kasvin kukka on keltainen, pyöreähkö ja kooltaan noin 4-6cm. Ulpukka on 0,5-3m korkea. Ulpukan kukinta ajoittuu Kesä-Elokuuhun.

Levinneisyys ja kasvupaikka

Ulpukkaa tavataan melkein koko Euroopan alueella, lukuun ottamatta aivan eteläisintä ja pohjoisinta osaa. Euroopasta Keski-Siperiaan ja Turkista Pohjois-Iraniin on ulpukalle suotuisaa elinympäristöä. Laji on elinvoimainen. Ulpukka viihtyy lammissa, järvissä, joissa ja murtovesilahdissa. Rantavesistä noin kahden metrin syvyyteen ulpukkaa esiintyy kelluslehtisenä, mutta syvemmällä sitä tavataan uposlehtisenä.

Lisääntyminen

Ulpukka on monivuotinen ruohokasvi, joka talvehtii maanalaisten varsien ja silmujen avulla. Silmuissa ulpukka säilöö siemeniä, joista kasvaa seuraavana keväänä uusia ulpukoita.

Kuvaus

Uistinvita on monivuotinen vesikasvi, jolla on soikeat lehdet ja tähkämäinen kukinto. Se kuuluu vitakasvien (Potamogetonaceae) heimoon. Uistinvita on 50-200 cm pitkä ja ulottuu järven pohjasta pintaan, jossa sen lehdet kelluvat. Kelluslehdet ovat soikeita noin 6-13 cm pitkiä ja niiden ruoti on pitkä, lapa soikea ja hieman herttatyvinen. Uposlehdet ovat pitkiä ja kapeita. Kukinto on vihertävä tiheä tähkä ja noin 3-5 cm pitkä. Uistinvitaa esiintyy järvissä, lammissa, hidasvirtaisissa joissa ja hiekkapohjaisissa ojissa. Yleensä melko syvässä vedessä.

Luokittelu

Uistinvita luokitellaan koppisiemenisiin (Magnoliophytina) kasveihin. Se kuuluu vitakasvien (Potamogetonaceae) heimoon.

Levinneisyys ja kasvupaikka

Uistinvitaa on yleinen koko Suomessa lukuun ottamatta Pohjois-Lappia, missä se on harvinainen. Se kasvaa tavallisesti melko syvässä vedessä, mutta se kasvaa kuitenkin enintään kahden metrin pituiseksi. Se ulottuu järven pohjasta pintaan asti, jossa sen lehdet ja kukinto kelluvat.

Kukinta

Kukinta-aika on loppukesästä eli noin heinä-elokuussa. Vihertävä ja tähkämäinen kukinto nousee vedenpinnan yläpuolelle tai yltää vedenpintaan. Uistinvidan kukat ovat kaksineuvoisia eli niissä on sekä heteitä että emejä. Ne voivat lisääntyä kukkien avulla tai suvuttomasti katkenneista juurenpalasista.

Talvehtiminen

Uistinvita talvehtii lyhyinä versoina tai silmuina. Silmut talvehtivat järven pohjassa, mutta nousevat keväällä pintaan.

Kuvaus

Pikkulimaska on vedenpinnalla kelluva vesikasvi. Pikkulimaska luokitellaa limaskasvien heimoon, Lemnaceae.

Levinneisyys ja kasvupaikka

Pikkulimaskaa kasvaa koko Euroopassa pohjoisia osia lukuun ottamatta ja Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä, suurimmassa osassa Keski-, Itä- ja Kaakkois-Aasiaa, Pohjois-Amerikan keski- ja eteläosissa, Karibialla, eteläiseen Afrikkaan ja Australiaan. Pikkulimaska kasvaa rehevöityneissä vesissä, esimerkiksi lammikoissa, ojissa, joissa, järvissä sekä vähäsuolaisessa murtovedessä suojaisessa paikassa. Ja pikkulimaskaa myös tavataan myös ulkoluotojen kallioallikoissa

Kukinta

Pikkulimaska kukkii heinä-elokuussa.

Kuvaus

Leveäosmankäämi on osmankäämeihin kuuluva monivuotinen ja ilmaversoinen kasvi, jota kasvaa kosteissa paikoissa. Se kasvattaa 1,5-2 metriä pitkän ja paksun varren. Juurakko on leveäosmankäämissä suikerteleva ja sen sisus on taikinamainen. Pitkät ja vaalean sinivihreät lehdet kasvavat kaljussa varressa vuorottain mutta enimmäkseen varren tyviosasta. Lehdet ovat yleensä 1-2 cm leveitä, litteitä, jäykähköjä ja hohkaisia. Lehden tuppi on pitkä ja ympäröi tiiviisti vartta, mutta lehden kärkiosa ei ole kierteinen. Varren kärjessä on tiivis ja lieriömäinen kukinto. Hedekukat sijaitseva kukinnon yläosassa ja emikukat alaosassa ja ne ovat toisissaan kiinni. Emikukkaosa kasvaa noin 10-25 cm pitkäksi ja 2-3 cm paksuksi.

Luokittelu

Leveäosmankäämi kuuluu yksisirkkaisten lahkoon (Poales) ja osmankäämikasvien heimoon (Typhaceae).

Levinneisyys ja kasvupaikka

Leveäosmankäämin tyypillisiä kasvupaikkoja ovat järvien ja jokien matalavetiset rannat, ojat, lammikot ja kaivannot. Sitä kasvaa myös joskus märällä maalla. Lajia on Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa paljon. Lajia nähdään myös paikoitellen Siperiassa. Suomessa sitä on paikoitellen erittäin paljon linjan Oulu-Lieksa eteläpuolella. Runsaimmillaan sitä on Varsinais-Suomessa. Se on viime vuosikymmeninä Suomessa yleistynyt ja levinnyt pohjoiseen päin muun muassa liikenteen mukana. Se on yksi eniten ihmistoiminnasta hyötyvä kasvi Suomessa.

Kukinta

Se kukkii Suomessa heinä-elokuussa ja suurimmissa kukinnoissa voi olla yli 100 000 pientä kukkaa. Se muistuttaa suuresti kapeaosmankäämiä, joka on leväosmankäämin lähisukulainen. Kapeaosmankäämin lehdet ovat kapeampia ja hede-ja emikukkaosat ovat toisistaan erillään. Lajit voivat myös risteytyä keskenään.

Kuvaus

Vesitatar on Suomessa suhteellisen yleinen kosteiden niittyjen, joutomaiden, rantojen ja vesistöjen kasvi. Se on monivuotinen vesi- ja maakasvi. Vesitatar on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi. Se kuuluu tatarkasveihin, Polygonaceae.
Vesitatar voi kasvaa sekä maalla että vedessä, joten niiden ulkonäkö poikkeaa toisistaan kasvupaikan perusteella joskus suurestikin. Maalla se kasvaa noin 20-80 cm korkeaksi ja vedessä se voi olla jopa 2 metriä pitkä. Maalla kasvava vesitatar on pystylehtinen ja karvainen. Vedessä sen lehdet ovat pitkiä ja kelluvia. Vesitattaren kukat ovat vaaleanpunertavia pieniä kellomaisia viuhkoja.

Kukinta

Vesitatar kukkii heinä-elokuussa. Vain vedessä oleva vesitatar kukkii, koska maalla kasvavassa vesitattaressa ei ole kukintaa. Vesitatar lisääntyy yleensä kasvullisesti ja voi muodostaa vedessä suuriakin kasvustoja.

Levinneisyys ja kasvupaikka

Vesitatar on yleinen kasvi Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisessa sitä ei juurikaan ole. Vesitatarta tavataan myös muiden Pohjoismaiden eteläosissa, Keski-Euroopassa ja Venäjällä. Vesitatar on monivuotinen kasvi ja se kasvaa yleensä makeiden vesien matalissa rantavesissä, joissa, ojissa, tienvarsilla, joutomailla rantapenkereillä ja pelloilla.

Kuvaus

Ahvenvita on monivuotinen uposkasvi. Ainoastaan kasvin kukinto on vedenpinnan yläpuolella. Varsi on rento, joten se heiluu vedessä aallokkoa myötäillen. Varsi voi kasvaa jopa 250 cm pitkäksi. Kasvi pysyy pystyssä varren ilmatiehyiden ansiosta. Ahvenvidan lehdet ovat ohuita ja läpikuultavia uposlehtiä. Ne ovat ruodittomia, suoraan varresta kasvavia ja leveydeltään noin 2-7 cm.
Veden saanti ei ole ahvenvidalle ongelma, joten sillä on vain pienet juuret, joilla se ottaa maasta ravinteita. Lehdillään kasvi ottaa vedestä hiilidioksidia.

Luokittelu

Ahvenvita on koppisiemeninen putkilokasvi. Se luokitellaan kuuluvaksi yksisirkkaisten luokkaan ja vitakasvien heimoon.

Levinneisyys

Ahvenvita on yksi Pohjois-Euroopan sisävesistöjen yleisimpiä uposkasveja. Sitä tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa ja samoilla leveyspiireillä Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Sopeutuvana lajina se on levinnyt laajasti myös vähäsuolaiselle Itämerelle. Suolapitoisuus onkin ilmeisesti ainoa sen levinneisyyttä rajoittava tekijä.

Kukinta

Ahvenvidan kukinto on tiheä 2-3 cm:n mittainen tähkä. Kukat ovat kaksineuvoisia. Laji kukkii heinä-, elokuussa yleisesti, mutta pölytys onnistuu vain tyynellä säällä.

Kuvaus

Järvikorte on ilmaversoinen vesikasvi. Järvikorte on 30-150 cm korkea ja osa sen varresta on vedessä. Järvikortteen varren keskiontelo on sileä, ontto ja noin 4/5 varren läpimitasta. Keskionteloa ympäröi sivuontelot, jotka ovat pieniä. Rehevöityneessä järvessä järvikortteella voi olla kiehkuroita. Kiehkurat ovat ohuita, jäykkiä ja ylöspäin kaartuvia lyhyitä haaroja. Järvikortteen varressa on tuppeja, jotka ovat 10-20 hampaisia. Alhaalta ne ovat mustia ja ylempänä vihreitä. Varren päässä on käpymäinen, tylppä itiötähkä, joka on kullanruskea. Itiöt kehittyvät kesä-heinäkuussa ja tähkät säilyvät loppukesän ja vähitellen mustuvat. Järvikorte viihtyy parhaiten matalassa vedessä ja ne esiintyvät isoina kasvustoina. Se kasvaa rannoilla, soilla, ojissa ja kaivannoissa.

Luokittelu

Järvikorte on yhtäläisitiöinen sanikkainen. Sen heimo on kortekasvit (Equisetaceae) ja luokka kortemaiset.

Levinneisyys

Järvikorte on hyvin yleinen laji Suomessa. Euroopassa järvikorte on levittäytynyt melkeinpä koko mantereelle, lukuun ottamatta Pyreneiden niemimaata, Kreikkaa, Etelä-Italiaa ja Etelä-Venäjää. Aasiassa levinneisyys rajoittuu Etelä-Siperiaan. Järvikorte on levinnyt myös Pohjois-Amerikan keski- ja pohjoisosiin.

Talvehtiminen

Järvikorte on monivuotinen vesikasvi. Järvikorte talvehtii lyhytversoina ja silmuina, mutta järvikortteen verson haarat voivat irrota ja vaipua pohjaan.