Teosanalyysi kirjasta Tuntematon sotilas
Väinö Linnan kenties kuuluisin ja hyvällä huumorilla höystetty Tuntematon sotilas on vuonna 1954 ilmestynyt sotaromaani (WSOY). Otsikko paljastaa jo hieman karkeasti raapaistuna aihetta. Kirja kertoo konekiväärikomppanian miesten erilaisia kokemuksia ja näkökulmia käynnissä olevasta jatkosodasta. Sotilaita tulee eripuolilta Suomea ja jokaisella on omanlainen murre, jota puhua. Eri murteet ja sodan aito kuvaus saavat heti alusta alkaen lukijan mukaan kirjan pyörteisiin.
Teoksessa siis kerrotaan ja kuvataan vahvoin tuntein fiktiivisen konekiväärikomppanian elämää rintamalla. Kirja sisältää monta päähenkilöä, joista eniten esillä ovat: Antero Rokka, Urho Hietanen, Vilho Koskela ja Jorma Kariluoto. Osa heistä osoittautuu sisimmästään melko herkäksi, koska sodan kuolemalta ei voi välttyä. Kirjassa kertojankin rooli vaihtelee suuren henkilömäärän vuoksi. Kirjasta löytyy minä ja kaikkitietävä kertoja. Lisäksi kehittyvää juonta tai huippukohtaa ei löydy vaan kirja käsittelee paljon eri yksilöiden näkökulmista.
Palataanpa takaisin henkilöihin ja kerron heistä vähän lisää. Mahdollisesti kenen vain pienen, nuoren tai aikuisen miehen esikuva voisi olla Antero Rokka. Antero on luonteeltaan rohkea, pirteä ja komppanian paras vanhempi reserviläinen. Hän naurattaa muita vanhoilla kokemuksillaan ja samalla on erittäin piittaamaton sotakurissa, joka aiheuttaa ongelmia komppaniapäällikkö Lammion kanssa. Sitten joukosta löytyy Urho Hietanen. Tämä mies on joukon kaikista hyväntahtoisin ja erittäin optimistinen sodan loppumisen suhteen. Lisäksi hän lahjoittaa omista eväistään ruokaa nälkäisille ja köyhille lapsille. Jorma Kariluoto taas on herkkä nuori, joka näkee sodan alussa kapteeni Kaarnan kuoleman läheltä. Tämän jäljiltä hän muuttuu päättäväiseksi ja hyväksi sotilaaksi.
Romaani alkaa Joensuun harjoitusaukealta ja sotilaat saavat tiedon sodan alkamisesta. Osa joukosta on todella hämillään ja on pelännyt sodan alkua. Koko ryhmä haetaan harjoituspaikalta ja kuljetetaan rintamalle itään. Näistä alkutapahtumista edetään ensimmäisiin taisteluihin ja välissä oleviin ruokakaupitteluihin. Tavoitteena on päästä Äänisjärvelle ja lisäksi henkilöiden ihmissuhteet kehittyvät eteenpäin. Joukosta kuolee myös sotilaita ja täydennystä kutsutaan tilalle. Tärkeimmät täydennysmiehet ovat Antero Rokka ja sotamies Susi. Loppujen lopuksi he saapuvat Petroskoihin ja tapaavat viettelevän Veran, joka esittää kalinka-tanssin. Petroskoin jälkeen siirrytään talveen ja Rokka tuhoaa suuren määrän neuvosto-sotilaita. Vapaa iltoja vietetään leikatun konjakin ja muun viihteen äärellä. Suomella alkaa menemään loppusota nurin niskoin ja joutuu antautumaan aselepoon.
Romaanin miljöönä toimii Suomen luonnon kauniit maisemat ja sotaharjoitus paikka. Sodat tapahtuvat paljolti metsissä ja erilaisilla pellon aukeilla. Talvella luonto kuvataan lumiseksi ja vaikea kulkuiseksi.
Kirjassa kuolema on sodan rinnalla yksi tärkeistä teemoista.Vaikka sodan kuolema oli paha juttu, ei se minua ahdistanut hirveästi kirjan aikana. Ainoastaan sotilaiden teloituskohtaus tuntui minusta hieman pahalta ja järkyttävältä. Mielestäni kirja ei liikaa liioittele sodan kärsimyksiä muttei kumminkaan aliarvioi. Linnan tapa kirjoittaa tätä romaania on aivan mieletön. Eniten ihailen huumorin yhdistämistä näinkin karuun aiheeseen kuin sota. Esimerkiksi leikattu konjakki- kohtaus on minusta äärimmäisen hauska ja sysää hetkeksi sodan syrjään. En ollut ennen lukenut oikeastaan yhtään mitään sodasta mutta tuo kirja oli oikein hyvä ! Suosittelen kaikille, jotka pitävät historiasta ja paksuista kirjoista !
