Elokuva-arvostelu: Anna Karenina

Anna Karenina
Alussa elokuvasta oli vaikea saada mitään selvää, sillä kaikki tapahtui niin nopeasti ja erikoinen kuvaustyyli hämmensi.
Tässä elokuvassahan siis näytettiin kulissit, joka sai elokuvan näyttämään siltä, kuin se olisi kuvattu oikealla näyttämöllä.
Esim. näyttämön yläpuolella olevat lamput ja siellä olevat ns. ”käytävät” olivat Venäjän kadut.

Kuitenkin hetken päästä tähän tottui ja se itse asiassa vaikutti hauskalta idealta. Eritoten ns. pysäytyskuvat, jossa vain tietty henkilö/henkilöt liikkuivat, toivat elokuvaan tietynlaisen tunnelman.

Elokuva itsehän kertoo nuorena avioituneesta Annasta, joka matkaa Moskovaan aviorikoksen tehneen veljensä luokse. Siellä hän tapaa nuoren ja komean kreivi Vronskin, joka ihastuu sankarittareemme heti.
Anna yrittää vastustaa kreiviä, mutta lopulta lankeaa hänen pauloihinsa.
Samaan aikaan elokuva kertoo nuoresta Matveysta, joka haluaisi mennä naimisiin kauniin Dollyn kanssa. Heidän rakkaustarinansa on huomattavasti iloisempi kuin Annan ja kreivin traaginen tarina.

Elokuvan sanoma on yksinkertaisesti miesten ja naisten tasa-arvoerot.

Elokuva oli totisesti hyvä teos, mutta silti sen jälkeinen fiilis oli jotenkin synkkä.
Se saattaa tosin olla elokuvan tarkoituskin.
Katsomisen arvoinen se kyllä oli ja hahmot ihania. Tähtiä antaisin 3.