Kirja-arvostelu: Veden alla vei mukanaan
Veden alla (eng. Dark Life Universe, Kat Fall, 2012 Tammi) oli mahtava uusi kirja, jota on ehdottomasti kehuttu ja mainostettu liian vähän.
Kirja kertoo tarinan 16-vuotiaasta Ty nimisestä pojasta, joka on perheensä kanssa asunut koko elämänsä veden alla. Hän tapaa satamassa Gemma-kovistytön. Gemma on jäänyt kodittomaksi karattuaan eräänlaisesta lastenkodista, jotta voisi löytää kadonneen veljensä. Gemma muuttaa Tyn ja hänen perheensä luokse maatilan tapaiselle mereen. Tyttö saa huomata nopeasti, että veden alla pätevät aivan erilaiset säännöt kuin maan päällä. Harmaita hiuksia aiheuttavat myös joukko lainsuojattomia, joita kutsutaan Kilokkiliigaksi. Kun monen sattumuksen seurauksena Tyn vanhemmat katoavat, Gemma ja Ty joutuvat lähtemään vaaralliselle tutkimusmatkalle ja tekemään jopa laittomuuksia.
Olen lukenut molemmat sarjan kirjat; Veden alla ja sen jatko-osan Vastavirran. Tarina on eläyttävä ja siihen pystyy hyvin eläytymään, vaikka ei eläisikään veden alla tai edes pitäisi vedestä. Myös Gemman viat luovat realistisuutta; hän pelkää olla avomeressä. Romaanissa nostettiin esille myös poliittiset aiheet; veden alla asuvien uudisasukkaiden pääelinkeino on maatalous ja kalastus, ja he viljelevät meressä pelloillaan tuotteita ja kalastavat ahtautuneen maan päällä asuville heitä kiristäville ihmisille. Uudisasukkaat joutuvat maksamaan ”veroja” maanpäällisille päättäjille, yleensä tuotteiden muodossa. Päättäjät eivät myös ole kiinnostuneita lainsuojattomien vangitsemisesta, koska heidän yhteiskunnassaan on muitakin akuutimpia ongelmia, kuten asumistilan loppuminen ja yhä jatkuva vedenpaisumus. Uskon, että kirjailijan tarkoituksena on ollut kirjoittaa nuorille ajatuksia herättävä romaani, johon pystyi kuitenkin yhdistämään mielikuvitusta ja romantiikkaakin.
En yleensä pidä tämän tyylisistä kirjoista, mutta Veden alla oli positiivinen yllätys. Suosittelen sarjaa kaikille, jotka pitävät tieteiskirjallisuudesta, tai fantasiastakin.
