Hakkarin Suomen maailmanperintökohteiden teemapäivä toi vaihtelua kouluarkeen

Hakkarin koululla tehtiin historiaa, kun tiettävästi ensimmäisenä Suomessa koululla järjestettiin teemapäivä Suomen maailmanperintökohteista.  Oppilaat kiersivät luokittain tutustumassa Suomen linnaan, Vanhaan Raumaan, Petäjäveden vanhaan kirkkoon, Verlan puuhiomoon ja pahvitehtaaseen, Sammallahdenmäen hautaröykkiöalueeseen, Struven ketjuun sekä Merenkurkun saaristoon. Ahkerat opettajat olivat järjestäneet erilaisia pajoja yhteensä yhdeksän, joissa tutustuttiin ja puuhasteltiin jonkin maailmanperintökohteen parissa. Innokkaat oppilaat pääsivät esimerkiksi maalaamaan sängynpäätyä, istumaan hiljaa kirkossa, leikkimään perinneleikkejä ja tanssimaan perinnetansseja sekä askartelemaan huolinukkeja. Monelle selvisi ensimmäistä kertaa, että tällaisia maailmanperintökohteita on olemassa. Ne toivat myös Suomen historiaa, luontoa ja perinteitä tutummiksi. Seuraavissa jutuissa oppilaat kertovat teemapäivän kokemuksistaan.

Alussa kerrottiin yleisesti perintökohteista

Struven ketju

Struven ketju on on kymmenen maan läpi kulkeva kolmiomittausketju Pohjoisen jäämeren ja Mustanmeren välillä. Sen tarkoitus oli selvittää maapallon tarkka muoto ja koko. Tunnin piti Markus. Luokkaan oli koottu neljästä pulpetista koostuvia ryhmiä, joihin oppilaat menivät omantunnon mukaan. Markus näytti oppilaille ensin pienen videopätkän, mikä selitti, mitä Struven ketju tarkoittaa ja miksi sekä miten se tehtiin. Oppilaat seurasivat ”innostuneina” videota ja kuuntelivat Markuksen kertomusta Struven ketjusta.

Jokaisessa pulpetti ryhmässä oli läppäri, paperi, infolappunen Struven ketjusta ja kynä. Liitutaulu oli kirjoitettu täpötäyteen kysymyksiä koskien Struven ketjua ja sen keksijää. Info lappunen tuli todella avuksi, kun kysymykset olivat luokkaa ” Kuinka pitkä Struven ketju on? ” ja ” Kuinka monta kolmiota ketju sisältää?”. Paperille oli myös piirrettävä Suomen kartt, ja siihen lisättävä tunnetuimpia ketjun kolmioiden pisteitä. Kukaan tuskin oli edes kuullut Struven ketjusta, joten joidenkin kysymyksien vastausten etsiminen oli tuskaa. Hetken päästä kysymykset käytiin nopeasti läpi, viittaamalla.

Oppilaat kuuntelevat korvat höröllä Struven ketjusta

Vanha Rauma

Vanhan Rauman pajassa päästiin google mapsin avulla katsomaan, miltä Raumalla näyttää. Pajassa tutustuttiin vanhan Rauman kohteisiin, ja meille kerrottiin mm. Rauman vanhoista rakennuksista. Sen lisäksi, pääsimme vanhan Rauman torille nauttimaan pullakahvitarjoilusta.

Oppilaat nauttivat mehusta ja kääretortusta

Paperinteko

B-solussa teimme parkkiopettajien johdolla paperia. Opettajat olivat valmistelleet pisteen edellisenä päivänä liottamalla paperinpaloja, tehden siitä massaa. Paperin teko tapahtui niin, että ns. viiraa (puukehikkoa, jonka välissä oli hyttysverkkoa) uitettiin massassa. Massaa kerääntyi hyttysverkon päälle, ja siitä valutettiin vettä pois. Kun massa oli kuivunut hetken, se laitettiin rätin päälle sanomalehdelle kuivumaan lisää. Siinä kuivuttuaan hetken jo vähän paperin näköinen ”laatta” kipataan pois rätiltä toisen sanomalehden päälle kuivumaan. Sen jälkeen annetaan kuivua monta tuntia, ja paperi/pahvinpala on valmis.

Huolinukke

Yksi maailmanperintöpäivän pajoista oli viipaleessa sijaitsevassa luokassa oleva huolinukkepaja. Pajassa tehtiin rautalangasta nuken vartalo ja sen ympärille kiedottiin erivärisiä lankoja oman mielen mukaan. Nuken ideana oli, että ennen nukkumaan menoa jaat nukelle yhden huolen ja laitat sen tyynyn alle. Yön aikana nukke murehtii huolen puolestasi.  Mielestäni idea oli hyvä ja nukkeja oli mukava tehdä. Hauska ja erilainen paja.

Sammallahden perinneleikit

Viipaleessa leikittiin Henriikka Bycklingin johdolla vanhoja perinneleikkejä. Samalla saimme kuulla hieman Sammallahden historiasta ja hautaröykkiöistä. Aloitimme lämmittelemällä Fröbelin palikoiden tahtiin. Sitten leikimme leikkiä, nimeltään vanha silta sortuu taas. Pajassa oli hauska olla, koska siinä ei tarvinnut istua paikallaan hiljaa vaan sai leikkiä hauskoja leikkejä ja jutella kavereiden kanssa.  Pajan lopuksi vedimme kahdessa joukkueessa köyttä.

Petäjäveden vanha kirkko

Petäjäveden vanha kirkko on tunnettu persoonallisista enkelikuvistaan. Täällä vajassa saimme piirtää Petäjäveden kirkolle tyypilliset enkelit, sekä opetella monilla kielillä kirkkosanastoa.

Merenkurkun saaristolaiselämää

Merenkurkun toisessa pajassa tutustuttiin saaristolaiselämään videoiden, piirrosten, maalauksen ja laulun avulla. Oppilaat katsoivat huonekalumaalauksesta kertovan videon, minkä perusteella puuväreillä yritettiin piirtää samankaltaisia kuvioita paperille. Kustakin luokasta valittiin kaksi oppilasta maalaamaan puista sängynpäätyä, josta tuli päivän päätteeksi komea värikäs kokonaisuus kaikkien pajojen luomistyön tuloksena. Lisäksi pajassa kuunneltiin vielä merenkurkkulaulua ja katseltiin hylkeenpyyntivideo.

Merenkurkun luonnonmuodostumien synty

Saavuimme kaikki kotiinpääsyn toivossa viimeiselle tunnille. Meitä vastassa olivat Isto ja Hankela paperinipun kanssa. Ensimmäisenä ajatuksena oli ”oooh great, joku piilokoe tulossa”, ja sitä se vähän olikin. Kyseessä oli tietovisa Merenkurkun luonnonmuodostumien synnystä. Meille näytettiin diaesitys kyseisestä aiheesta. Isto selitti meille asiasta ja Hankela huomautteli vierestä, että ”tämä asia tulee kanssa sitten kokeeseen” samalla, kun diat liukuivat väsyneiden oppilaiden silmien edessä vauhdilla eteenpäin.

Oppilaiden kynät kirmasivat paperilla, kun kysymyksiin saatiin vastauksia. Oppilaat kysyivät jopa oman kysymyksensä Istolta ja Hankelalta: ”Päästäänkö jo himaan?”
Vastaus oli valitettavasti ei, sillä heillä oli vielä video näytettävänä. Oppilaat huokaisivat pettyneenä ja kiinnittivät katseensa videoon (tai vaihtoehtoisesti he sulkivat silmänsä ja valmistautuivat nukkumaan). Video kertoi siitä, kuinka Merenkurkun saaristo on syntynyt. Videon jälkeen oppilaat saivat toivotun vastauksen kysymykseensä: ”Pääsette kotiin heti, kun ollaan katsottu oikeat vastaukset”.  Oppilaat huusivat vastaukset opettajille apinanraivolla ja kirmasivat heti tilaisuuden tullen kohti kotia. Ei se loppujen lopuksi ollut paha. Ehkä se olisi ollut helpompi kestää, jos se olisi ollut aikaisemmin päivällä.

Suomenlinna

Suomenlinnapajassa kuunneltiin, kun opettaja kertoi Suomenlinnan historiasta ja näytti videon minkälaista siellä on nykyään. Paja oli ihan kiinnostava ja voitti tavallisen koulutunnin. Historiaesittelystä jäi mieleen se, että välillä linnaa hallitsi Ruotsi ja välillä Venäjä. Tykit käännettiin sen mukaan, ketä pidettiin vihollisena.  Videossa lapset kertoivat, minkälaista oli asua Suomenlinnassa. Suomenlinna on siis turistikohteen lisäksi asuinpaikka. Pajan lopussa yritimme opetella jotain vanhaan tanssia. Se ei oikein onnistunut niin lyhyessä ajassa. Luulen että oppilaat viihtyivät ihan hyvin pajassa, ainakin paremmin kuin normaalilla tunnilla.