Kalevala- Uusi aika: Ysien itsenäisyyspäivän aaton elokuvaretki Tampereelle, parempi kuin koulupäivä(kö)?
Torstaina 5.12.13 n. kello 8.15 koulun kaikki ysit lähtivät kohti Tamperetta katsomaan elokuvaa. Kyseessä oli Kalevala- Uusi aika. Oppilaat olivat varustautuneet hyvin tulevaa koitosta varten. Laukut ja reput täynnä sipsejä, karkkia ja juomia. Niitä, jotka olivat unohtaneet tai jättäneet ruuat ostamatta säälittiin syvästi (tai vaihtoehtoisesti heille naurettiin pahamaisesti, omantunnon mukaan).
Bussi jätti meidät Plevnan lähelle ja jatkoi matkaansa ties mihin. Oppilaat kävelivät vastahakoisesti kohti elokuvateatteria, toivoen kaiken jo olevan ohi.
Meidät ohjattiin suoraa päätä meille varattuun saliin katsomaan tätä puolitoista tuntia kestävää elokuvaa.
Istuttuamme alas haluamillemme paikoille, elokuva alkoi.
”Aikojen alussa Kalevalassa taottiin ihmiselle ihmekone – sampo, jonka sanotaan antavan rikkauksia. Tieto ihmekoneesta leviää ja Pohjolan valtias Louhi haluaa sen itselleen. Louhi kokoaa liittolaisensa ja lähtee ryöstöretkelle Kalevalaan. Alkaa taistelu sammosta.
Suuren kansainvälisen konsernin toimitusjohtaja Sampo Väinölä on alkanut kipuilla yhtiön maailmanvalloituksen kynnyksellä. Yhtiö on tuomassa markkinoille mieleen vaikuttavan virtuaalilaitteen. Paineiden ja mahdollisuuksien ristiriidassa alkaa tapahtumasarja, joka johdattaa Sampon tietoisuuteen menneisyyden voimista. Hän tajuaa olevansa mukana aikojen alussa alkaneessa Kalevalan ja Pohjolan välisessä taistelussa. Totuus Sammosta paljastuu tänään.”
Näin kirjoittaa Finnkinon sivut kyseisestä elokuvasta. Kun tämän tekstin lukee, odottaa elokuvan olevan jopa kiinnostava, mutta toiveemme murskaantuivat heti.
(Elokuvassa tulee paljon takaumia, mutta pääosin tapahtumat sijoittuvat nykypäivän Helsinkiin.
En nyt rupea tekemään selkoa juonesta, mutta sen voi aika lailla tiivistää yhteen sanaan: outo.)
Ei ole liioittelua, jos sanon, että jokaisessa kohtauksessa joku itki. Koko ajan myöskin räkä valui jonkun nenäsestä tai joku mulkoili erikoisesti lattiaa. (Se tosin on kaiketi tämän elokuvan ohjaajan Jari Halosen tyyli).
Saimme myös nähdä päivää piristävän itsemurhahypyn kerrostalon parvekkeelta.
Elokuva tuli kuuluisaksi myös oudoista lausahduksistaan ja vuoropuheluistaan, joita voisin listata tähän:
”Minusta sinä et näytä leppäkertulta.”
”-Se on se mustikkamehu.
– Ei, se olet sinä.”
”- Isäs puhuu täyttä pas*aa.
–Hyvää mämmiä.”
”Nyt Sampo täytyy pysyä niin jäätävänä, että pas*akin tippuu kokkareina.”
No niin, nyt tulee se hetki, jota kaikki ovat odottaneet: arvosana.
Jos pystyisin antamaan miinuspisteitä, niin -10/5. Koska en pysty, joudumme tyytymään vain 0/5, joka on jo aivan liikaa tälle surkealle elokuvalle.
(Näyttelijöistä en edes ala puhumaan, sillä siitä tulisi rumaa jälkeä. Lyhyesti: Kölvis, jos olis näytelly tossa leffassa.)
