Bermudan kolmio

Bermudan kolmiossa on kadonnut mystisesti monia lentokoneita ja laivoja.

Se sijaitsee keskellä merta, Bermudan, Puerto Ricon ja Floridan eteläkärjen välisellä alueella.

Sanotaan, että alue nielee ihmisiä ja esineitä kirkkaalla säällä. Tarina alkoi vuonna 1945, kun viisi yhdysvaltalaista pommittajaa katosi salaperäisesti alueella.

Katoamisia on selitetty kolmion alapuolella sijaitsevalla myyttisellä Atlantiksella kuin pahoilla hengilläkin, mutta tapahtumille on todenpitävämpiäkin selityksiä. Alueella havaittuihin äkillisiin sääilmiöihin voivat olla syynä Golfvirrassa tapahtuvat muutokset. Trooppiset myrskyt ja tornadot voivat myös yllättää lentäjät ja alusten kapteenit. Lisäksi merenpohja syvenee jyrkästi mikä selittää sen, että hylkyjä ei ole löydetty.

Tässä on kolme kertomusta siitä mitä Bermudan kolmiolla on tapahtunut:

”Rosalie

Rosalie oli Ranskan lipun alla purjehtinut, Hampurista Havannaan matkalla ollut laiva. Se löydettiin vuoden 1840 elokuussa purjeet upeasti pullistellen. Aluksessa ei havaittu vuotoa, lasti oli täysin vahingoittumaton, mutta miehistöä ei näkynyt missään, lukuun ottamatta häkissään nälästä puolikuoliaana ollutta kanarialintua.

Vuonna 1975 Lawrence David Kusche julkaisi oman Bermudan kolmiota käsittelevän kirjan ja antoi sille vaatimattomasti nimen ’Mystery solved’ eli ’Mysteeri ratkaistu’. Asioita selvitellessään hän huomasi, että Rosalie on täysin tuntematon nimi sen ajan alusten joukossa. Kirjaansa varten hän ei koskaan käynyt paikan päällä selvittämässä asioita, mutta sen sijaan hän keräsi todella vaikuttavan määrän tärkeimpiä Bermudan kolmion mysteereitä koskevia dokumentteja, varmisti tosiasiat, tarkistivat todistajanlausunnot, analysoi radiosanomat, penkoi vakuutusyhtiö Lloydsin rekistereitä ja rannikkovartioston arkistoja, selaili vanhoja sanomalehtiä ja erotti toisistaan sen, mikä on tosiasiallista historiaa ja mikä legendaa.

Ellen Austin

Jos ei Rosalien tarina vakuuttanut, niin tämä tapaus on vieläkin ihmeellisempi. Vuonna 1881 amerikkalainen kuunari Ellen Austin kohtasi suuren, hylätyn purjealuksen ollessaan Bahamasaarten ja Bermudasaarten puolivälissä. Aluksella ei ollut merkkiä väkivallasta, tiikkikannet oli äskettäin kuurattu, halkaisija ja keulapurje olivat huolellisesti kokoon käärityt. Laivan lastina oli mahonkia ja se oli ilmeisesti tulossa Hondurasista. Ellen Austinin kapteeni Baker otti aluksen haltuunsa ja asetti sille omista miehistään uuden miehistön.

Alukset suuntasivat kohti Bostonia, mutta sitten nousi ankara myrsky. Ne ajautuivat toisistaan erilleen ja vasta kahden päivän kuluttua Ellen Austin sai vallatun kuunarin uudelleen näkyviin. Hämmästys oli entistä suurempi, sillä myös alukselle sijoitettu uusi miehistö oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Baker ei kuitenkaan luovuttanut, vaan asetti jälleen alukselle uuden miehistön, joka oli tällä kertaa hampaisiin aseistautunut. Alusten välille jätettiin tuskin kymmentä laivanmittaa, mutta sitten puhkesikin entistä rajumpi myrsky, ja yhteys menetettiin taas. Sen jälkeen tuota ”aavelaivaa” ei enää koskaan nähty, kuten ei myöskään sen miehistöä. Kuschen mukaan tätäkin legendaa on mahdoton tarkistaa, sillä asiasta ei löydy yhtä ainutta kirjallista mainintaa.

Star Tiger ja Star Ariel

British American Airways -yhtiön Tudor IV – tyyppisen Star Tiger lentokoneen oli määrä lentää Lontoosta Jamaikan pääkaupunkiin Kingstoniin tammikuun 30. päivä 1948. Lontoosta lähdettyään kone oli tehnyt välilaskun Lissaboniin ja Azoreille. Sen oli vielä määrä poiketa Bermudasaarilla sijaitsevalle Kindley Fieldin lentokentälle ennen lopullista määränpäätään. Koneessa oli 31 ihmistä, joista 25 oli matkustajia. Kello 22.30 Kindley Fieldin kenttä sai kapteenilta viimeisen viestin: ”Sijaintimme on noin 640 kilometriä teistä pohjoiseen; laskeutuminen on suunniteltu tapahtuvaksi määräajassa. Säätila ja koneen kunto on erinomainen.” Koneen piti laskeutua hieman puolen yön jälkeen, mutta koneesta ei näkynyt vilaustakaan. Etsintöihin osallistui 10 laivaa, 30 lentokonetta ja yhteensä yli tuhat miestä. Hylkyä ja matkustajia ei löydetty koskaan.

Tammikuun 17. päivänä 1949 – vuosi tapahtumaan jälkeen – nousi toinen saman lentoyhtiön Tudor IV – tyyppinen Star Ariel Bermudasaarilta Jamaikaan. Koneessa oli 20 henkeä joista 13 matkustajia. Koneen viimeinen viesti ennen katoamista oli: ”Lennämme normaalissa matkakorkeudessa, lämpötila on hyvä. Olemme laskeneet saapuvamme Kingstoniin määräajassa.”

Yhdysvaltain laivastolla oli tuolloin sotaharjoitukset Bermudasaarten eteläpuolisilla vesillä. Paikalla oli taistelulaiva, risteilijöitä, hävittäjiä, lentotukialuksia, ja nämä kaikki keskeyttivät operaationsa osallistuakseen etsintöihin. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Näiden kahden onnettomuuden takia Englannin siviili-ilmailuministeri kielsi kyseisten lentokonetyyppien käytön reittiliikenteessä.”

lähteet:

http://www.behindthethrone.net/index.php/artikkelit/11-katsaus-bermudan-kolmioon