Hevosen kehitys

Hevosen esi-isät elivät jo noin 50 miljoonaa vuotta sitten ja niitä kutsuttiin nimellä Eohippus – joka on siis hevosen varhaisin kantamuoto. Ne elivät Euroopassa, Aasiassa sekä Pohjois-Amerikassa ollen kokeudeltaan vain koirankokoisia, 30-50 cm. Eohippuksella oli neljä varvasta etujaloissa ja kolme takajaloissa. Laji kuoli sukupuuttoon ja tilalla tuli hevoseläimiä, joilla oli vähemmän varpaita. Ensimmäinen yksivarpainen laji oli Pliohippus, joka eli noin 7 miljoonaa vuotta sitten.

Kun nykyhevoset eli Equukset olivat kuolleet sukupuuttoon Amerikan mantereelta ja elivät ainoastaan Euraasiassa, niistä kehittyi 4 erilaista rotua: przewalskinhevonen, tarpaani, metsähevonen (suohevonen) ja tundrahevonen. Nämä asuivat eri puolilla mannerta ja olivat sopeutunet elinalueidensa olosuhteisiin. Vain przewalskinhevonen ja tarpaani ovat säilyneet nykypäiviin asti.

Hevosilla on ollut pitkään erittäin merkittävä osa ihmisten kulttuurissa: esimerkiksi kymmeniätuhansia vuosia vanhoissa Lascaux’n luolamaalauksissa esiintyy hevosia. Ensin luultavimmin ruoaksi kasvatetut hevoset tulivat ihmiselle välttämättömiksi hyötyeläimiksi. Ihminen on jalostanut hevosia vähintään tuhansia vuosia: .

Ihminen kesytti hevosen nykytietämyksen mukaan aikavälillä 4500−2500 eaa Euraasian aroilla. Noin vuoteen 1000 eaa. mennessä kesyhevonen oli levinnyt Aasian, Euroopan ja Pohjois-Afrikan alueille. Pohjois- ja Etelä-Amerikan mantereilta alkuperäiseen eläimistöön kuuluneet hevoseläimet kuolivat sukupuuttoon noin 8000 eaa. mennessä, ja hevonen saapui näille mantereille uudelleen vasta kesyhevosena eurooppalaisten valloittajien mukana 1500-luvulla.

Sen jälkeen hevosia käyteettiin mm. työkoneena, sodissa ratsuna, vaunujen vetäjänä, kulkuneuvona, ja vasta traktoreiden ja autojen yleistyttyä sitä on alettu käyttää pääsääntöisesti ratsuna.

Nykyään hevosilla kilpaillaan laukka- ja ravikilpailuissa, este-ja maastoratsastuksessa ja kouluratsastuksessa.
myös vikellys ja valjasajo on yleistä

.