Kestävän kehityksen teemapäivä 14.-15.9.2009
Kasien teemapäivä
Kahdeksansien luokkien teemapäiväkohde oli Tarastejärven kaatopaikka.
Lähdimme matkaan 8:30. Bussimatka oli melko pitkä, mutta sujui kuitenkin ihan hyvin.
Saavuttuamme Tarastejärvelle, saimme bussiin oppaan, jonka opastuksella kävimme pienellä kiertoajelulla kaatopaikan alueella.
Kiertoajelun aikana opas esitteli meille vanhan kaatopaikan, joka on jo poistettu käytöstä. Se näytti melko karulta, mutta melko tavalliselta mäeltä. Mäen päälle kulki tie, jota pitkin pääsimme ”roskakasan huipulle”, joka oli 30-40 metriä korkea. Opas kertoi, että sille paikalle kasvit eivät kovin hyvin pääse kasvamaan, sillä vaikka roskien päälle on tuotu paljon uutta maata, vanha kaatopaikka tuottaa vielä kymmeniä, jopa satoja vuosia ilmastolle haitallista kasvihuonekaasua, metaania. Vanhalle kaatopaikalle on porattu kaasukaivoja, joiden avulla metaania otetaan säilöön, jottei se pääsisi saastuttamaan ilmakehää, mutta kuitenkaan kaikkea metaania ei saada kerätyksi.
Seuraavaksi näimme kuinka biojätteet käsitellään kaatopaikalla. Biojätteet olivat sellaisissa höyryävissä halleissa, jotka eivät ole lämitettyjä, mutta silti lämpötila hallien sisällä on korkea ja saattaa nousta jopa 90 asteeseen. Se johtuu siitä, että mikrobit tekevät jatkuvasti työtä hajottaakseen jätettä.
Pääsimme vielä tutustumaan uuteen kaatopaikkaan. Sinne siis päätyy kaikki se roska, mitä laitamme roskiksiin. Roskien päällä kulki kummallisen näköinen keltainen iso kone, joka oppaan mukaan painoi monia tonneja. Koneen tarkoitus on tiivistää jäte mahdollisimman tiiviiksi, jottei kaatopaikka kohoaisi pilviin asti. Tiiviyden ansioista kaatopaikalla ei esiinny kovin usein rottia, sillä siellä ei ole juurikaan koloja, joissa rotat voisivat elää. Niidenkin edestä siellä oli lokkeja.
Näimme kuinka roska-auto toi lastin kaatopaikalle. Saapuessaan kaatopaikalle roska-auton kokonais paino punnitaan kuljettajineen ja kun auto on vienyt roskat roskakasaan auto punnitaan uudestaan, näin saadaan tietää kuinka paljon roskia autossa oli.
Kiertoajelun jälkeen meille pidettiin luento, jossa kerrottiin lisää kierrätyksen ja jätteidenlajittelun tärkeydestä ja siitä miten vanhasta voi saada uutta. Esimerkiksi pienmetalleista kuten ananaspurkeista tehdään hammaslääkärituolien kehikoita.
Vierailu oli melko mielenkiintoinen ja antoisa, jokseenkin väsyttävä.
Saavuimme takaisin koululle ruoka-aikaan.
Ruokailun jälkeen menimme auditorioon katsomaan elokuvaa Katastrofin jäljillä. Elokuva kertoi tavallisesta englantilais-suomalaisesta perheestä, joka ryhtyi pelastamaan maailmaa. Perheen isä päätti että heidän oli aika ryhtyä toimimaan ilmastonmuutosta vastaan. He kuvasivat perhe-elämästään elokuvaa vuoden kestävän kokeilun ajalta, jossa hei yrittivät elää ilman muovia ja öljyä. Elokuvassa kuvattiin tavallisen perheen arkisia asioita ja sitä että jos kaikki ihmiset tekisivät edes pieniä ympäristöystävällisempiä valintoja maapallo olisi parempi paikka meidän lapsenlapsillemme ja tietenkin pingviineille. 😀
Vaikka kaikki eivät jaksaneetkaan keskittyä elokuvaan, se oli mielenkiintoinen ja avasi silmät ilmastonmuutokselle.
-Saara ja Liisa 8h
Videoita tulossa!
Vierailu Olkiluodossa
Yhdeksäsluokkalaiset ja kymppiluokka pääsivät vierailemaan teemapäivänä Olkiluodon ydinvoimalaitoksen alueelle Eurajoelle ja tutustumaan ydinvoimalan toimintaan. Osa oppilaista vieraili Olkiluodossa maanantaina 14.9 ja toiset seuraavana päivänä tiistaina.
Maanantaina lähdimme aamulla koululta pitkälle bussimatkalle Olkiluotoa kohti ja noin parin tunnin päästä saavuimme ydinvoimalan alueen porteille. Voimalan alue on hyvin vartioituna kokoajan eli sinne muuten vaan pääse. Pääsimme kuitenkin porttien sisäpuolelle ja ajoimme hetken verran alueen vierailukeskukselle. Sisällä keskuksessa menimme auditorioon kuuntelemaan asioita ydinvoimasta, voimalaitoksesta ja katselemaan videoesitystä, mikä piti sisällään paljon ylimenevää asiaa.
Auditorioesityksen jälkeen puolet oppilaista meni henkilöpapereidensa kanssa hakemaan vierailuun vaadittavat kortit. Loput vierailukeskukselle jäänet sillä aikaa söivät ydinvoimalan tarjoamia pullia ja kävivät katsomassa Heureka-tyyppisesti toteutettua esittelyosaa.
Bussilla matkustimme vähän kauemmaksi vierailukeskukselta paikkaan, missä sijaitsi ydinvoimajätteen loppusijoituspaikka ja tunneliliuska maan alle. Ennen lähtemistä kävelemään yli 60:n metrin syvyyteen saimme jokaisen päähän erittäin hienot siniset kypärät. Kävelymatka kylmässä kallion sisässä kesti jonkin aikaa, mutta pääsimme määränpäähän eli loppusijoituspaikkaan. Mittareitakin saimme, millä kuului mitata säteilyn määrää kyseisessä isossa hallissa. Loppusijoituspaikan hallissa ei saanut syödä mitään, eikä edes laittaa sormia suuhun. Hallista tullessa tarkastettiin laitteilla, ettei käsiin tai kengänpohjiin ollut jäänyt minkäänlaisia jäämiä säteilystä.
Maan alta ei tarvinnut kävellä ylöspäin takaisin, vaan pääsimme hissillä ylös. Bussilla lähdimme taas jatkamaan matkaa ja kiertelimme katsomassa ydinvoimalaitoksia 1 ja 2 lähempää. Myös rakenteella olevaa 3. työmaata näimme. Menimme pian kuitenkin takaisin vierailukeskuksen pihaan ja meidän vuoromme oli syödä pullat ja lähteä omatoimisesti kiertämään esittelyä. Siellä oli kaikenlaista ydinvoimaan ja sähköön liittyvää, esimerkiksi pyörä, jota polkemalla sai sähköä tuotettua lamppuun ja pienoismalli ydinreaktorista.
Kiertelyn jälkeen oli vuorossa paluu bussille ja lähteminen takaisin koulua kohti. Matkoihin meni paljon aikaa, joten päivä tuntu melko pitkältä. Vaihtelua kumminkin retkeily toi kouluviikkoon ja ehkä jotain ydinvoimasta opittiinkin.
Lotta Tappura 9A
