Viikon lemmikki: Rottweiler
Pitkästä aikaan olisi tarkoitus taas esitellä viikon lemmikki.
Tällä viikolla vuorossa on rottweiler.
Historia: Rottweiler on polveutunut koirasta, joka on auttanut karjan kuljettamiseen, sekä suojeluun. Rotu on peräisin Etelä-Saksasta, pienestä kylästä, josta rotu onkin saanut nimensä. Rottweileria on kuljetus- ja suojelutehtävien lisäksi käytetty myös erilaisten kuormien vedättämiseen, poliisikoirana sekä näkövammaisten opaskoirana. Myös eri valtakuntien puolustuslaitokset ovat käyttäneet rottweileria hyödyksi. Rodun saapuessa Suomeen (1900 alku), oli sen asema olematon ja perustui vain ruotsista tuotuihin koiriin. Kasvatusta ei ollut juuri ollenkaan ja Toisen Maailmansodan aikana rottweilereita oli rekisteröity vain 20.
Nykyään: Suomessa rottweiler on ennen kaikkea perhekoira, ei ulkona tai kennelissä elävä eikä yksinäistä vartiointitehtäväänsä suorittava työkoira. Rottweileria käytetään erilaisissa palveluskoirakoelajeissa, suosituimpina ns. kansalliset lajit jälki-, haku ja etsintäkoe. USA:ssa rotu on ollut jo muutamana vuonna toiseksi suosituin koirarotu ja toiseksi eniten rekisteröity rotu (n. 100 00 yksilöä vuosittain).
Luonne: Rotumääritelmän mukaan: Pohjimmiltaan rottweiler on lapsirakas, ystävällinen, yhteistyöhaluinen, lempeä, kiintyvä, ohjattava ja työhaluinen. Kuitenkin edelleen rodun luonteenpiirteisiin kuuluu itsevarmuus, lujahermoisuus ja pelottomuus.
Rodun leimaaminen vihaiseksi: Liian usein kuulee sanontoja ”Rottweiler on tappajakoira” ”se on vihainen ja ilkeä” ”Rottweiler ei sovi lapsiperheeseen.” Onhan se totta, että rotu osaa olla kovapäinen tms. mutta todellisuudessa rottweiler on todella lapsirakas, sekä ystävällinen. Se huolehtii perheestään kovalla tahdolla, eikä luovuta helposti. Liian usein vika on hihnan toisessa päässä eli omistajassa, oli rotu mikä tahansa. Valitettvasti rottweiler leimataankin vaaralliseksi, sekä ilkeäksi koiraksi, vaikka todellisuudessa se on äärimmäisen hyvän tahtoinen rotu.
Omat kokemukset: Minun perheelläni on ollut koko lyhyen elämäni ajan koiria ja jokainen niistä on ollut rottweiler. Aivan siitä päivästä asti kun pääsin sairaalasta ensimmäisen kerran. Lapsuuteni olen siis viettänyt tuon upean rodun kanssa. Tällä hetkellä meillä on kolmas rottweiler elämäni aikana. Kaikki kolme rotikka urosta ovat olleet suorastaan valloittavia tapauksia. Ensimmäinen uros kilpaili äitini kanssa aktiivisesti ja oli varsinain urheilijatyyppi, joka ehti aina joka paikkaan ja rakasti kaikkia. Toinen taas oli huomattavasti rauhallisempi tapaus ja hieman sulkeutuneempi vieraita kohtaan, vaikka perheen sisällä varsinainen halinalle. Tykkäsi silti todella paljon riehua metsässä ja tehdä pitkiä lenkkejä säässä kuin säässä. Nykyinen rottweilerimme (9kk) muistuttaa paljon tuota ensimmäistä. Se rakastaa kaikkia ja kaikkea, sekä ehtii joka paikkaan samalla sekunnilla. Kuitenkin malttaa rauhoittua tarvittaessa ihmisen vierelle, niinä hetkinä kun on paljonkin hälinää. Kaikki kolme ovat sopeutuneet upeasti perhe-elämään.
