Ajatukset ennen ja jälkeen riparin-aivopesuako?
Noin 10 hakkarilaista vietti hiihtolomansa riparilla, joko Tervajärvellä tai Sodankylässä, itse vietin riparini Sodankylässä. Monella on saattaa olla ennakkokäsityksiä rippileiristä ja ripille pääsystä, joten ajattelin kertoa omasta kokemuksestani.
Ajatukset ennen:
Minua hieman ärsytti lähteä riparille, viikko jeesustelua oudossa porukassa!? Riparikortti oli täytettävä hiihtolomaan mennessä, mutta minua ei kiinnostanut edes aloittaa keräämistä. Lopulta selvisi myös oma ripari ja onnekseni pääsin toivomalleni ja se lisäsi hieman innostusta, mutta edelleen olin vastahakoinen. Porukasta en silloin vielä ollut juurikaan tietoa, tiesin vain, että tyttöjä olisi kuusi ja poikia 17. Pakollisia tapahtumia alkoi tulemaan kalenteriin, vaikka minulla olisi ollut parempaakin tekemistä. Käsitys kuitenkin muuttui, sillä tapahtumat olivat ihan okei. Näin riparilaisiamme aina silloin tällöin nopeasti ja muutamaa päivittäin, sillä olimme samalla luokalla. Lopulta koitti helmikuun toinen viikonloppu, jolloin Talvilapilla oli ennakko viikonloppu Terviksellä. Siellä saimme tutustua porukkaan ja totutella rippileirin rytmiin. Jo tuolloin käsitykseni riparista muuttui täysin! Jokainen leiriläinen oli aivan mahtava, isoset ja ohjaajat olivat loistavia! Ainoastaan jotkut oppitunnit tuntuivat pitkiltä, mutta sen korvasi kaikki muu toiminta. Viikonloppu eteni liian nopeasti ja päättyi messuun Kuljun Majakalla. Sitten alkoi kahden viikon odotus, joka oli niin ärsyttävää. Joka päivä mietin, että kunpa pääsisin jo Lappiin. Kaksi kouluviikkoa tuntuivat puuduttavilta, mutta onneksi matka kohti lappia alkoi 21.2. klo 7.00.
Ajatukset jälkeen:
Vieläkin tulee kylmiä väreitä kun mietin ripariamme. Voisin lähteä sinne uudestaan vaikka heti! Sanoin ei voi kuvailla kuinka mahtavaa se oli! Porukkamme osoittautui vieläkin paremmaksi, jos se edes on mahdollista. Isoset olivat aivan loistavia, huumori ei loppunut kesken, mutta samalla he tukivat tarvittaessa ja pitivät järjestystä. Ohjaajilla oli sama juttu. Kiitos siitä! Nykyään en todellakaan pidä rippileiriä aivopesuna. Ja vaikka sanon näin, ei se tarkoita, että olisin kääntynyt uskoon. Ripari on aivan huikaiseva kokemus, joka jokaisen tulisi kokea, vaikkei niin Jeesuksesta olisi kiinnostunut. Leirillä oppii uusi näkökulmia ja saa paljon uusia kavereita, jopa ystäviä. Isoset ja ohjaajat keksivät kaikkea leiriläisten päänmenoksi, eikä naurulta voi tällöin välttyä. Kyllähän me tietysti omalla tavallamme aiheutimme päänvaivaa isommille. Suosittelen siis jokaiselle lämpimästi tuota kokemusta, sillä sen voi kokea vain kerran elämässään. Jos joku teistä Talvi-lappilaisista lukee tätä, niin vielä kerran: Kiitos! Ootte mahtavia!
Lempäälän seurakunnan kooste Talvi-lapin ensimmäisistä päivistä
Kuvista kiitos Talvi-lappilaiset!
