Fiilikset peruskoulun loppumisesta
Pikku hiljaa alan tajuta, että viikon kulutta en enää herää aamuisin lähtien Hakkarin kouluun. Takana on yhdeksän vuotta peruskoulua, ja on vaikea käsittää, kuinka paljon siihen aikaan on mahtunut opiskelua ja mitä kaikkea onkaan oppinut. Mieti sitä määrää, kuinka suuri pino kaikista tekemistä kokeistasikin tulisi, jos ne kerättäisiin yhteen, ja kuinka paljon vaivaa olet tehnyt niiden eteen. Nuorempana koulu oli monien mielestä liioitellusti kuin ”vankila”. Nyt kukaan ei enää pakota opiskelemaan, mutta monet varmasti odottavatkin innolla pääsevänsä jatkamaan opiskelua muualle. Opiskelemalla voi päästä toteuttamaan unelmiaan ja luomaan tulevaisuuttaan. Jotkut ysit ovat ehkä tajunneet sen liian myöhään ja jännittävät nyt, riittääkö keskiarvo haluamaansa lukioon tai unelma alallensa ammattikouluun.
Monet ysit eivät malta odottaa pääsevänsä pois Hakkarista, toiset taas, ainakin hiljaa mielessään, toivovat hartaasti, että voisipa vain jatkaa tutuissa ja turvissa vesissä. Jos yläasteella on päässyt helpolla, jatkossa odottaakin suurempia haasteita. Lukioista pelotellaan, että se on sosiaalisen elämän loppu ja ihan kamalan raskasta. Pitää vain muistaa, että kaikki opiskelu on sen arvoista, että pääsee toteuttamaan unelmiaan, ja myrskyjen kautta aikuistuu. Ylä-asteella olet saattanut olla epävarma muiden mielipiteistä, mutta jatkossa ihmiset ovat kypsempiä ja moni asia voi olla helpompaakin ja rennompaakin.
Hakkarin koulussa on saanut hyvän pohjan opinnoille. On ollut mahtavia opettajia, jotkut ovat olleet tiukempia, mutta juuri heidän tunneillaan onkin oppinut paljon. Täällä on myös päässyt hyvin tekemään sitä, mistä tykkää. On ollut paljon erilaisia valinnaisaineita sekä kouluajan ulkopuolista toimintaa, kuten teatterikerho. Vaihdot (Hollantiin ja Saksaan) ovat olleet aivan huippujuttu. Vaihto yhdisti ihmisiä, itsenäisti, rohkaisi ja tarjosi kokemuksen tutustua toiseen kulttuuriin. Hakkarin koulusta on myös saanut valtavasti uusia kavereita ja tuttavuuksia. Monista yseistä onkin todella haikeaa, että oma luokka hajoaa. Joitakin ei ehkä enää näe, tai ehkä muutamien vuosien päästä törmää kadulla, ja kaikki on aivan toisin. Luokkasi pelle onkin päättänyt opiskella itsensä tohtoriksi tai koviksella onkin neljä lasta ja vaimo. Toivottavasti jotkin ystävyyssuhteet voisivat olla ikuisia ja kavereita nähdä vielä yläasteen jälkeenkin.
Ysit muistakaa siis jatkossa pitää kiinni kavereistanne ja samalla tutustua avoimin mielin uusiin ihmisiin. Älkää antako esteiden lannistaa, vaan menkää aina rohkeina eteenpäin tavoitellen unelmianne ja rakentaen tulevaisuuttanne.
