Pääkirjoitus: Joulun aika
Tällä kertaa ei varmaankaan tule sateinen joulu :)
Niityllä lunta. Hiljaiset kadut. Taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus…
Nyt on joulukuun ensimmäinen päivä ja joulukalenteristakin saa syödä ekan suklaan (ellet sitten syönyt jo kaikkia). Minulla on Paavo Pesusieni –kalenteri ja sen suklaa on oikeasti hyvää. Frozen –suklaa on saanut minut aina yrjöämään. Se vain kertoo Disneyn panostuksen suklaaseen.
Ja tänään tulee Yle tv2:n perinteinen Joulukalenteri tulee taas ja mukana on se 2014 ollut söpö shiba inu –rotuinen koiruliini Rekku. Hieman ikävä on vanhaa kunnon Tonttu Toljanteria. Vuonna 2014 tuli myös toinen jouluseikkailu nimeltään Kadonnut: Joulupukki. Sarjassa näytteli mm. Helmi Hollström ja Miia Nuutila. Sarjan näkee YouTubesta ja Joulukalenteri tulee tietysti telkkarista!
Koulutkin loppuvat 22. päivä ja aatto onkin silloin jo ylihuomenna. Lomalla varmastikin ehtii tehdä asioita, joilta kokeet söivät liikaa aikaa kouluaikana. Joulun kai pitää olla sitä rentoutumisen aikaa. Itse en ole kunnolla tuota kokenut aikoihin, sillä olen vuodesta 2012 lähtien pyörinyt isäni ja veljeni kanssa aattona kodista kotiin jouluolentoina. Isäni on siis ammattijoulupukki.
Joulun järjestelyissä äitini on täydellinen stressaaja. Viime vuonna, kun vanha tekokuusemme hajosi, oli se alkua hermoromahdukselle. Hän aina miettii, mitä on jouluaterialla tarjoiaisi, vaikka me kaikki ollaan ilmaistu hänelle, että ei tarvitse mitään perinteisiä jouluruokia. Silti näistä asioista tehdään aina tosi suuri numero. Viime vuonna meillä oli oikea joulukuusi, saa nähdä millainen tällä kertaa.
Tarvitseeko joulusta oikeasti stressata? Se on hyvä, kun jokainen tekee parhaansa, eikä valita puutteista. Jokainen tekee itselleen juuri sellaisen joulun kuin pystyy ja kykenee. Jouluun riittäisi hyvin joulukuusi, glögiä ja perhe tottakai. Joulun todellinen tarkoitushan ei ole kalliit lahjat, vaan lämmin koko perheen juhla.
Yrittäkää kestää siis viimeisiä kouluviikkoja! Pian se on ohi…
