Kirja-arvostelu: Piraatit

Ilkka Remes

Piraatit

WSOY 2003

Piraatit on Ilkka Remeksen ensimmäinen  nuortendekkari, joka näkyy varsin selvästi huonolla tavalla. Teoksessa Piraatit on useita termejä, joita harva tai ei kukaan oikeasti nuori ymmärrä ja lukijalle tulee hämmentynyt olo. Tapahtumat muutenkin poikkeavat muista nuortendekkareista ja se naamioituu ihan vain dekkariksi.

Tarinassa Aaro löytää ystävänsä kanssa salkun, jossa on huippuristeilijän matkustajan passi ja maihinnousukortti. Kun Aaro lähtee palauttamaan sitä, joutuu hän kidnapatuksi, vaikka  koko kidnappaus on aivan aiheeton. Sen jälkeen juoni on vain epäselvää mössöä ja tapahtumat loppuvat, kuin seinään törmätessä. Välillä oltiin risteilijällä, välillä lentokoneessa ja joskus jopa luostarissa. Kaappareiden motiivit jäävät arvelluttamaan lukijaa, vaikka niitä kovasti tarinassa pohditaankin. Teoksen juoni on sekavaa alusta loppuun ja tarinaan on heitetty korneja ja turhia tapahtumia, jolloin koko tarinan pointti jää hyvin epäselväksi. Jos juonesta yritettäisiin piirtää kaava olisi sekin vain sekavaa siksakkia.

Myös teoksen Piraatit koostumus on omituinen, sillä teoksessa on kolme osaa, vaikka teoksen osat eivät ole erillisiä kirjoja.

Eikä turhia hahmoja ei ole karsittu. Ronnylla ei oikeastaan ollut ikinä mitään merkitystä teoksen juonessa vaan häntä esiintyi vain yhdessä luvussa ja Remes olisi voinut jättää koko hahmon luomatta. Teoksen takakannessa sanotaan näin ”….mukanaan 1053 upporikasta amerikkalaista matkustajaa, viisi raskaasti aseistettua kaapparia – ja Aaro…”, mutta epäselväksi jää, että kuka oli viides kaappari. Itse laskin vain neljä, Juliette, Delacrox, Emilio ja Helmut. Alussa on vaikeaa kertoa oliko päähenkilö Aaro vai Thomson, sillä tapahtumat on useammin Thomsonin näkökulmasta, kuin Aaron, joten alku on sen kannalta sekava.

Piraatit on ehdottomasti Ilkka Remeksen huonompia teoksia ja silkkaa ajan hukkaa. Teoksessa huomaa selvästi, kuinka kirjoittajalla on motiivi loppunut kesken ja niin kuin jo mainitsinkin, tapahtumat loppuvat seinään, eivätkä vihjeet johda mihinkään. Teoksen ainoa hyvä puoli oli se, kun se loppui, vaikka liiankin hitaasti ja tuskallisesti.

Myös kirjan kansi antaa täysin väärän kuvan koko tarinasta