Kategoria: Opintomatkat

  

Moi, minä olen Erica Taras, Rotary vaihto-oppilas Italiasta, Sardiniasta. Olen ollut nyt Suomessa ja Lempäälän lukiossa lähes yhdeksän kuukautta… vain 57 päivää jäljellä. En osaa täysin selittää tunteitani, osa minusta kaipaa kotimaatani ja osa tahtoisi jäädä Suomeen. Olen huomannut, että kaipaan pieniä arkisia asioita ja päivittäisiä tuttuja rutiineja Italiasta. Kotiin palattuani tulen varmasti kaipaamaan elämääni Suomessa. Ensimmäiset kuukaudet olivat minulle todella vaikeita. Halusin vain palata kotiin perheeni ja ystävieni luo… tuttuun ja turvalliseen.

At the beginning of your exchange you just feel alone, you have to build a new life from zero. But it’s from this point that you start to grow as a person. And at the end you realize that in one year you’ve been doing more than what you’ve done in sixteen years of your life. You’ve met people who you will never forget and the memories of your exchange will always be some of your best memories ever.

  

  

  

I think that one of the difficulties during my staying in Finland has been making friends with Finnish people because most of them are quiet and shy, especially when they have to speak English (even if they do it well!) But I’ve appreciated and I want to thank every single person who has talked to me, smiled or said “moi”, the school personnel and some of the teachers that have been there for me from the beginning: my counselor Katja, Saija, Eeva, Jarmo and Maija. Special thanks also to YEO Jorma Kunnas and the Rotary Club of Lempäälä. Olen kiitollinen kaikille isäntäperheilleni ja erityisesti parhaalle suomalaiselle ystävälleni Milalle (en olisi selvinnyt ilman sinua)!

To conclude I’d like to suggest to every students to go on exchange, to travel and discover how beautiful the other countries and their cultures are. I swear that you won’t regret it and you’ll discover something more about yourself at the same time.

A PRESTO!

 

Lähdimme reissuun lukiolta iltapäivällä, pakkasimme kimpsut ja kampsut Bussiin. Lähtöfiilikset oli sekavat, mutta tottakai odotimme innoissaan jo tulevan illan tapahtumia – laivaan nousua ja ensimmäistä yötä turistimatkallamme. Ilta menikin rattoisasti, tutustuttiin paremmin bussikuskiimme matkalla Lempäälästä Auran ABC:n kautta Turkuun. Turussa istuttiin jo nälkäisinä laivaan nousua ja ajateltiin Viking Gracen Buffea.

Illan edetessä me päästiin kuunteleen Hurma bändiä, ja loppuillasta ihmiset riensivät tanssilattialle pistämään jalalla koreasti tangoa ja valsseja, jotka olivat vielä terävässä muistissa Wanhojen päivästä. Eli kaikin puolin vapauduimme ensimmäisenä iltana Suomen kouluilmapiiristä ja aloimme jo selkeästi olemaan reissumielin liikenteessä.

Seuraavana aamuna heräsimme jo Ruotsin puolelta. Toiset heräsivät virkeämpinä, toiset olivat vasta saaneet unenpäästä kiinni kun jo tömähdettiin satamaan. Siitä alkoi matkamme Ruotsin tanner allamme.

Tukholmassa noustiin meidän matkabussiin ja kaarreltiin pienen pysähdyksen jälkeen suoraan ystävyyskoululle, jossa meidät suomalaiset otettiin heti lämpimästi vastaan. Ruotsalainen opiskelijaryhmä toimi meidän reissun ajan meille paikkojen näyttäjänä ja oli muutenkin osana meidän kulttuurireissua. Ensimmäinen päivä meni tutustuessa uusiin ihmisiin, koulurakennukseen ja sen tapoihin sekä pääsimme jo pitämään pienen kokoavan puheenvuoron asioista, joista olimme keskustelleet omien ’ kotiryhmiemme ’ kanssa.
Koulussa pistäytymisen jälkeen lähdimme suomalaisten kesken Upsalaan. Upsalassa me näimme vanhan kaupungin ja siihen kuuluvan Viikinki vuoren, suuren Tuomiokirkon sekä Museon. Lisäksi vietimme loppuiltapäivän kierrellen Upsalan keskustaa, sen tarjoamia elämyksiä nautiskellen.

  

Lopulta lähdimme melko väsyneinä Upsalasta ruokaostosten kautta tulevalle majapaikallemme, joka sijaitsi kauniilla paikalla luonnonläheisyydessä – järven rannalla. Rakennus oli melkein heti asutettavassa kunnossa, ja sieltä etsimme jokaiselle mukavan nukkumapaikan. Valmistimme yhdessä maittavan iltaruoan, jonka jälkeen pääsimme saunomaan ja nauttimaan illasta. Kaikki meni nukkumaan raukein mielin, sillä tiesimme että seuraavana aamuna lähtö olisi vasta kymmenen paikkeilla, eikä tarvitsisi hoppuilla heräämisen suhteen.

Toinen reissupäivä oli Tukholma päivä. Ruotsalaiset olivat valmistelleet meille nähtävyyksissä kiertelyä ja Tukholman keskustan ja ympäristön esittelyä. Pyörimme kaupungissa omien ns. kotiryhmiemme kanssa ja kävimme niissä kohteissa jotka he olivat meille valinneet näytettäväksi. Pienissä ryhmissä kerkesimme käymään muutamissa kohteissa, mutta kokonaisuudessa suomalaiset näkivät yhteensä lukemattomia museoita ja katuja Tukholman ytimestä. Nähtävyyskierroksen jälkeen meille jäi vielä vapaa-aikaa kaupungissa kiertelyyn ja shoppailuun. Lopulta jätimme Tukholman ja lähdimme metrolla takasin päin kohti majapaikkaa. Kävimme hakemassa grillausta varten ruokaa ja pääsimme viettämään perus suomalaista sauna, grilli iltaa kotoisalle yöpymispaikalle vielä viimeistä yötä vasten.

Viimeinen aamu starttasi aikaisin, sillä tavarat oli pakattava ja paikat siivottava ennen koululle lähtöä. Hommat saatiin purkkiin yllättävän nopeasti ja pääsimme starttaamaan paluumatkalle. Koululla ohjelmaan kuului Tukholma reissun esittäminen muulle porukalle, joten aluksi hioimme ruotsin kielitaitoja pienryhmissä keskenämme ja lopulta kerroimme koko porukalle eilisen päivän tapahtumista. Tämän jälkeen tietenkin muistimme ystävällistä ja aina niin huomioon ottavaista matkaisäntäämme Uffea pienin tuliaisin. Reissumme koululla vierailun viimehetket oli saapunut, ja ruotsalaiset lähtivät saattamaan meitä takaisin meille jo tärkeäksi muuttuneelle matkabussille.

Reissu ei kuitenkaan vielä ollut meidän kohdalta ohi, vaan pääsimme katsomaan Globen Areenaa ja ihailemaan maisemia areenan kylkeen rakennetusta näköalapallosta. Ylhäällä käynnin jälkeen jatkoimme metrolla vielä Tukholman keskustaa kohden ja kävimme matkan viimeisessä museossa. Tämän jälkeen meillä oli vielä paljon vapaa-aikaa kiertelyyn, ennen kun lähdimme kävellen kohti terminaalia ja laivaan nousua.

Hartaasti valmisteltu matka taidefestivaalille Ranskaan toteutui huhtikuun alussa 1.-8.4.2017. Lentomme lähti aikaisin lauantaiaamuna Riian kautta kohti Pariisia. Matkassa oli allekirjoittaneen lisäksi Emma, Milja, Jutta, Sahara, Tiina ja Ulrika sekä ohjaava opettajamme Maija Häärä.

Charles de Gaullen lentokentältä matkamme jatkui kohti Pariisin keskustaa. Tarkoituksenamme oli käydä katsomassa Eiffelin tornia ja Riemukaarta. Oli upeaa nähdä nämä kuuluisat nähtävyydet omin silmin. Aluksi jouduimme säätämään matkalaukkujemme kanssa, mutta lopulta saimme kaiken järjestettyä. Pariisissa oli helppoa kulkea, kun mukana oli kokenut Pariisin matkaaja, Maija. Katsoimme nähtävyydet, kävimme syömässä sekä pääsimme shoppailemaan kuuluisalle Champs-Élysées’lle. Pariisi oli juuri niin ihana kuin olimme kaikki osanneet kuvitellakin!

Seuraavaksi suuntasimme juna-asemalle. Menimme junalla St Pierre des Corpsiin, josta meidät haettiin minibussilla Lochesiin. Majoituimme muiden delegaatioiden kanssa mukavaan majataloon.

Koko viikko oli tapahtumia täynnä! Heti sunnuntaina menimme aamiaiselle muiden kanssa ja pääsimme tutustumaan heihin. Oli hienoa kuulla eri kulttuureista ja päästä käyttämään eri kieliä. Sunnuntain ohjelmaan kuului esimerkiksi koululla vierailu sekä katolinen messu. Messun jälkeen oli ”international lunch”, jolla oli jokaisesta maasta jotain perinteistä syötävää. Saimme maistaa esimerkiksi palestiinalaisia herkkuja sekä eteläafrikkalaisia toukkia. Lounaan jälkeen lähdimme bussilla Villandryn linnaan. Jokaisella delegaatiolla oli omat paikalliset oppaat, jotka ohjasivat meitä viikon ajan. Meidän oppaamme Clara ja Mathilde opastivat meitä siis muun muassa paikallisessa linnassa. Molemmat tytöt olivat huippumukavia, ja meistä tulikin hyviä ystäviä viikon aikana.

Maanantai käynnistyi heti aamulla The Great Game -kaupunkipelillä. Kiersimme ympäri kaupunkia etsien rasteja, ja samalla saimme ihastella kauniita maisemia. Jokaisella rastilla oli tehtäviä, jotka meidän piti suorittaa. Tehtävät olivat hauskoja ja kaikki hyvin erilaisia. Pelin teki vielä mukavammaksi lämmin sää; jopa t-paidalla tuntui joskus olevan liian kuuma. Kesken pelin tajusimme, että värijauhosota alkaa pian. Riensimme paikalle ja aloitimme sodan. Se oli hauskaa ja saimme hienoja kuvia, mutta värien saaminen tukasta ja vartalosta osoittautui yllättävän vaikeaksi! Etenkin Jutta sai vaaleisiin hiuksiinsa ilmaisen värjäyksen keltaisella ja violetilla värillä. Sodan jälkeen tuli kiire käydä suihkussa, sillä ensimmäinen esitys olisi illalla. Oma esityksemme meni erittäin hyvin. Yllättävintä oli nähdä, miten innokkaasti ihmiset tulivat mukaan tanssimaan. Tällaista ei olisi ikinä tapahtunut Suomessa. Jokainen esitys oli erilainen, joten niitä oli mukava katsoa.

Tiistaiaamuna menimme koululle kertomaan alakouluikäisille oppilaille Suomesta. Emme olleet valmistautuneet esitykseen ollenkaan, mutta se meni todella hyvin! Oli hauska nähdä, miten lapset innostuivat meille tavallisista asioista kuten suomenlapinkoirasta tai revontulista. Lapset pääsivät lisäksi maistamaan salmiakkia. Heidän ilmeensä olivat kyllä näkemisen arvoisia! Tämän jälkeen otimme lasten kanssa osaa kaupungin läpi kulkevaan kulkueeseen. Jokainen maa oli tuonut lippujaan ja muita maansa tunnuksia kulkueeseen, ja Lochesin kaduilla kulkikin varsinainen kulttuurisoppa. Saimme parhaan luokan kannustusjoukoiksemme ja “La Finlande”-huudot kuuluivatkin varmasti pitkälle. Kulkueen jälkeen kaikki kerääntyivät koululle rukoustilaisuuteen, joka pidettiin monella eri kielellä. Tilaisuus huipentui yhteiseen flash mobiin. Illalla meillä oli vielä esitys teatterisalissa. Pääsimme näkemään eri esityksiä kuin aikaisemmin, mikä oli mukavaa. Teatterisalissa oli paljon ihmisiä, joista melkein jokainen tuli tanssiimme mukaan. Esitysten jälkeen suuntasimme koululle, missä oli delegaatioille järjestetty disko. Diskossa pääsimme tanssimaan ja syömään ranskalaisia herkkuja. Lisäksi saimme vaikuttaa musiikkivalintoihin, joten diskossa kuultiin myös Antti Tuiskua. Saimme myös hyvän tilaisuuden päästä tutustumaan muihin delegaatioihin paremmin illan aikana.

Keskiviikko on toripäivä Lochesissa, joten suuntasimme sinne. Saimme maistiaisia paikallisista herkuista, ja pääsimme myös ostamaan tuliaisia ja muuta ihanaa. Kaupungintalolla kävi jokaisesta delegaatiosta yksi tai kaksi oppilasta opettajansa kanssa. Siellä delegaatiot toivotettiin tervetulleeksi Lochesiin. (Mainittakoon vielä, että tarjolla olleet sipulirenkaat olivat herkullisia.) Torilta suuntasimme kaupungissa sijaitsevaan vanhaan linnaan, jossa saimme kierrellä. Illan esityksen jälkeen pääsimme osallistumaan vaikuttavaan soihtukulkueeseen. Kuljimme läpi Lochesin katujen käsissämme suuret soihdut. Kulkueen jälkeen saimme lähettää taivaslyhtyjä ilmaan. Iltataivas näytti todella kauniilta täyttyessään erivärisistä taivaslyhdyistä. Tämän jälkeen katsoimme ilotulituksen. Ilotulituksessa ei ollut selkeästikään mietitty rahaa, ja se oli varmasti suurin ilotulitus, jonka olimme koskaan nähneet!

Torstaiaamuna saimme ensimmäistä kertaa viikon aikana nukkua pitkään. Maija halusi, että saamme kokea aidon ranskalaisen kahvilan, joten menimme paikalliseen kahvilaan aamiaiselle. Pääsimme jopa tilaamaan ranskaksi! Aamupalan jälkeen lähdimme Toursiin, noin Tampereen kokoiseen kaupunkiin lähelle Lochesia. Meillä oli hyvin aikaa shoppailla ja nauttia lämpimästä säästä. Oli mukava käydä etenkin niissä kaupoissa, joita ei Suomesta löydy. Illalla oli vielä viimeiset esitykset.

Kävimme perjantaiaamuna vielä koulussa aamupalalla ja lähdimme sitten minibussilla kohti juna-asemaa. Pariisissa koko lentokenttä jouduttiin evakuoimaan, mutta mistään vakavasta ei onneksi ollut kyse. Lentokoneen laskuteline kosketti Tampere-Pirkkalan lentokentän pintaa viimein noin puoli yksi aamulla.

Matka oli aivan mahtava ja seura vielä parempi! Koko porukkamme oli todella tiivis ja pystyimme juttelemaan kaikesta keskenämme. Oli lisäksi hienoa, että Maija jaksoi meitä niin hyvin koko matkan ajan. Matkasta jäi käteen hienot kokemukset ja paljon ulkomaalaisia ystäviä, joita toivottavasti vielä joku päivä näemme. Ranskassa oppi kyllä myös arvostamaan Suomea ja suomalaisia tapoja, esimerkiksi aikataulutus ja aikataulussa pysyminen toimii Suomessa selkeästi paremmin. Viikko oli yksi parhaista, ja oli hienoa että se järjestyi!

Ryhmän puolesta Milla

Pääsimme viettämään mahtavan viikon Italian Sarnicossa maaliskuun lopulla All around the table – ruokaseminaarin merkeissä. Seminaari on osa European School Network –verkoston toimintaa, ja sen tarkoituksena on tuoda eri maiden ruokakulttuureja tutuiksi esitelmien ja maistiaisten kautta. Seurueemme koostui neljästä kakkosluokkalaisesta (allekirjoittanut, Juho-Pekka, Emma ja Juulia) ja mukaamme lähti myös kuvisope Eeva Gullstén. Viikon aikana näimme ja koimme kaikenlaista ja saimme myös uusia ystäviä.

Lauantai 18.3

Lauantaiaamumme alkoi aikaisin, sillä matkamme kohti Helsinki-Vantaata starttasi jo yhdeksän aikaan Sääksjärven rampilta. Lensimme Frankfurtin kautta Milanon kentälle, minkä jälkeen pikkubussi kuljetti Lempäälän ja Valkeakosken seurueet Sarnicoon. Olimme perillä koululla vasta yhdeksän aikaan illalla. Isäntäperheemme olivat odottamassa meitä koululla ja majoituimme jännittynein tunnelmin heidän luokseen…

Sunnuntai 19.3

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä Sarnicon ylle. Sunnuntai oli tarkoitettu perheeseen tutustumiseen ja vietimmekin päivämme kuka missäkin. Muutamat meistä pääsivät käymään jopa Venetsiassa ja Veronassa! Iltaa kohden aloimme valmistautumaan alkavaan viikkoon ja sen haasteisiin. Odotimme kaikki innolla, mitä toiminnantäyteinen viikko pitäisikään sisällään…

Maanantai 20.3.

Maanantai oli ensimmäinen ”koulupäivä”. Meidät oli pyydetty paikalle heti aamuksi, ja ohjelmassa oli tutustumista ja käytännön asioiden hoitoa. Kävimme myös viikkosuunnitelman läpi ja saimme tietää, milloin kukakin pitää ruoka-aiheisen esitelmänsä! Noin yhteen mennessä ensimmäisen päivän esitykset olivat paketissa ja oli aika siirtyä ruokailemaan. Saimme päivittäin koulun oppilaiden valmistamaa herkullista ruokaa tarjoiltuna suoraan pöytään täysin ammattimaiseen tyyliin. Ruoan jälkeen lähdimme kierrokselle Bergamon vanhaan kaupunkiin, jonka maisemat ovat sanoinkuvaamattoman upeita. Bergamossa saimme myös maistaa aitoa italialaista jäätelöä! Kierroksen jälkeen palasimme kotiin odottamaan seuraavaa päivää…

Tiistai 21.3.

Tiistaina aamupäivä kului viimeisten esitelmien läpikäymiseen ja keskiviikon ruokamessujen rakentelemiseen. Suunnittelimme myös ruokailujen välissä perjantai-illan päätösjuhlaa ja päätimme suomalaisten kesken opettaa, miten tanssitaan letkajenkkaa! Iltapäivän kiersimme kävellen Sarnicossa ja myös tämän kierroksen päätteeksi puhelin paisui kuvien paljoudesta. Kävimme illalla moikkaamassa myös tuttuamme, joka on Suomesta Italiassa vaihdossa. Seuraava päivä tulisi olemaan mielenkiintoinen…

Keskiviikko 22.3.

Aamulla valmistelimme oman kojumme ruokamessuja varten. Lempäälän lukiolaiset esittelivät suomalaisesta ruokakulttuurista mämmin ja ruisleivän. Kumpikin maistui italialaisille hyvällä menestyksellä, ja Fazerin suklaakarkit toivat hymyn myös niiden kasvoille, joille mämmi ei maistunutkaan. Iltapäivällä kävimme kiertelemässä ostoskeskuksessa ja illan vietimme jälleen isäntäperheidemme kanssa. Torstaina olisi luvassa ehkä koko reissun mielenkiintoisin päivä…

Torstai 23.3.

Tänään oli vihdoin tullut aika lähteä kohti Montisolan saarta. Jälleen kerran maisemat salpasivat hengen ja rauhoittivat mielen. Kävelimme päivän aikana noin 14 kilometriä ja asiaa ei helpottanut se, että mitä korkeammalle nousimme, sitä jyrkemmäksi polut kävivät. Illalla kävimme pizzalla ja juhlistamassa Juulian syntymäpäiviä. Uni maittoi tavallista paremmin ja perjantai olisikin jo viimeinen kokonainen päivä Italiassa…

Perjantai 24.3.

Perjantaina lähdimme heti aamusta ajamaan kohti Milanoa. Siellä saimme nähdä Leonardo Da Vincin upean Viimeisen ehtoollisen. Kiertelimme myös kaupoissa ja ostimme tuliaisia ystäville ja perheille. Illalla palasimme koululle, jossa meille jaettiin todistukset tapahtumasta ja saimme jokainen myös paikallisen lasimestarin valmistaman lautasliinatelineen. Niissä oli kaikkien niiden maiden lippujen värit, joista tapahtumassa oli osanottajia. Illan kruunasivat cocktail-illallinen ja kaikkien maiden yhteiset leikit ja esitykset. Olimme pakanneet aiemmin päivällä, joten menimme heti nukkumaan ”kotiin” päästyämme. Huomenna olisi aika sanoa hyvästit Sarnicolle…

Lauantai 25.3.

Aamu valkeni aurinkoisena ja kirkkaana, aivan kuin sunnuntaina saapumisemme jälkeen. Jätimme hyvästit perheillemme ja haikein mielin palasimme pikkubussilla Milanoon ja Frankfurtin kautta Suomeen. Raikas nollakeli tervehti meitä kauniin kotimaamme pääkaupungissa, ja päädyimmekin lopulta selaamaan lähtevien lentojen listaa takaisin Välimeren lämpöön…
Ville Saarnio